Kävelimme viikonloppuna viljavainioiden läpi, joita ei ollut vielä leikattu. Pellot olivat märkiä, eikä niille voinut koneilla mennä, vaikka vilja olikin kypsää. Isojen puimakoneiden sijaan olisi tarvittu hevonen ja niittokone. Alkusyksyn aurinko kuulsi jo väriä saaneita vaahteroita. Oli raikasta ja kaunista. Martinpihan vierastalo oli hiljentynyt ja kesäkukko kanalaumansa kanssa viety talvikotiin. Kukon kiekuna kuului tyynenä kesäpäivänä meille saakka. Tietynlainen hiljaisuus laskeutuu luonnon ylle, kun kesä alkaa vaihtua syksyn kautta talveen.
Soittelin iäkkäälle ystävälleni, joka on ollut pitkän aikaa sairaalassa. Hän oli kaatunut kotonaan ja sääri oli murtunut. Nyt hänet oli siirretty Oulunkylän sairaalasta Laakson sairaalaan. Siellä hän odottaa minua koko ajan, että menisin käymään. Yksinäisyys ja sen kautta masennus valtaa mielen niin helposti, varsinkin kun parantumista ei tapahdu. Näemme sen, minkä näemme silmillämme, mutta uskon silmät näkevät sinne, minne ei tavallisilla silmillä näe . Uskon silmillä katselemme tuonpuoleiseen ja silloin synkeys katoaa. Näemme, kuinka tämä elämä on rajallinen verrattuna iankaikkisuuteen. Uskon silmillä katsottuna voimme vain todeta, minkä onnen autuuden usko myötään tuo. Se on Iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Iman Pyhää Henkeä uskonelämä voi kääntyä tapakristillisyydeksi ja lain vaatimusten täyttämiseksi. Kuitenkin Raamatusta luemme, että Taivasten valtakunta on lasten kaltainen.
Sisimmässäni elää pikku-Mirja, joka rakastaa kaikkea kaunista ja hyvää. Menin eräällä matkallamme kauppaan ja siellä oli nalle, jolla oli mekko päällä ja rusetti päässä. Se istui vähän surullisena ja vetosi nappisilmillään minuun. Ostin nallen ja laitoin sen istumaan pikku-tuolille. Aina kun katson sitä, tulee minulle iloinen mieli. Nalle on pieni asia, mutta se tuo hauskan mielen. Näitä hauskan mielen asioita meidän tulee tehdä itsellemme ja muille. On kiva tunne, kun huomaa tehneensä toisen mielen iloiseksi jollain pienellä asialla. Näin Taivaan Isäkin iloitsee, kun huomaa meidän tulevan kiitolliseksi siitä, mitä Hän antaa. Hyvä mieli tuli siitä, kun keräsimme omenat omenapuusta. Viime vuonna ei tullut omenia. Joku elukka vei voimat puulta, mutta nyt oli puu toipunut ja saimme paljon hyviä omenoita.
Vastoinkäymisiäkin tulee elämän matkalla. Kun Martti oli Ukrainassa, minä ajattelin lähteä Lohjansaaressa käymään. Yllätys oli suuri, kun aukaisin auton oven ja sen lattia oli veden peitossa. Korjaamolla selvisi, että vesi oli mennyt Volvon alustaan vuosi sitten vaihdetun tuulilasin kautta. Autoa kuivattiin pari päivää ja vaihdettiin uusi etulasi. Nyt on auto taas käytössä, mutta Imatralle emme sillä päässeet, vaan menimme junalla. Imatralla oli TV7-ilta, jossa tapasimme ystäviämme ja saimme siunata ja rohkaista toisiamme. Sain siellä erään ystäväni rukouksen kautta vastauksen minulle tärkeään kysymykseen. Hän ei tiennyt asiasta, mutta uskon silmillään Pyhässä Hengessä hän näki asioita, joita olin Isältä kysellyt. Uskovien yhteys ja rakkaus Jeesukseen ja sen kautta yhteys toisiimme on ihmeellinen asia. Se on suuri siunaus kaikille, jotka tämän ymmärtävät. Ilmankos Jeesus rukoili, että he yhtä olisivat. Armolahjoilla voimme palvella toinen toisiamme.
Ihmeellistä oli myös, kun ennen matkaa näin uskon silmillä, että tapaan vanhan tuttavamme Imatralla. Hän ei kuitenkaan tullut kirkkoon, jossa TV7-tapahtuma oli. Olimme jo juna-asemalla ja ennen kuin juna tuli, asteli ystävämme portaita ylös asemalaiturille. ”Ei voi olla totta”, kuului molemmin puolin. Tapaaminen oli tärkeä ja tämä todisti, että Jumala tietää ennakolta kaiken. Hän ilmoittaa tulevista tapahtumista meille, kun olemme herkkiä kuulemaan Pyhän Hengen ääntä.
TV7-kanavalta kuuluu ihania hengellisiä lauluja Viestiveljien konsertista Laikun lavalta Tampereelta. Tapahtuma kuvattiin kesällä. Ohjelmaan pitää jatkoa ajatellen tekstittää laulujen sanat, jotta katsojat voivat laulaa mukana. Kuoro laulaa muun muassa Finlandian ja Veteraanien iltahuudon. Suomi on ollut 100 vuotta itsenäinen valtio. Monta nuorta miestä kaatui rintamalle puolustaessaan isänmaatamme. Nyt katselen ja kuuntelen nykyistä menoa, jossa Suomen perustuksia revitään rikki ja horjutetaan monella tavalla. Mitä on jäljellä vapaasta, rauhallisesta isänmaasta, kun lapsenlapsemme ovat aikuisia? Sydämessäni on huoli ja rukous nousee Jumalan puoleen. Tiedän, että Jumala toimii tavallaan ja hoitaa kaikki ajallaan. Hän on meidän apumme ja turvamme kaikkina aikoina.
”Minkä kukan poluilani minulle lahjoittanetkaan, tiedän: jokaisen mukana lahjoitat myös sydämesi. Milloin, oi Jeesus milloin minussa puhkeaa kukkaan rakkautesi hedelmä.”
Runo on Irene Tandelfeltin kirjasta: Minun Jumalani.
Mirja
