Lämpö saapui ainakin eteläiseen Suomeen ja sen mukana tulivat pääskyset. Käki kukkuu ja joutsenpariskunta sekä uikut ovat jälleen järvellä. No niin, nyt ovat eläinystävät saapuneet, tervetuloa! Pikku-sisiliskokin pyörähti sisällä meitä katsomassa. Olen aina kevään saapuessa kiitollinen ja iloinen, että saan elää taas uuden kevään.
Muistelen rakasta veljeäni, joka ei enää ole kanssamme tänä keväänä eikä kesänä. En vieläkään oikein tajua, että hän on poissa. Kuinka moni mahtaa kaivata kanssani omia rakkaitaan, joita ei enää ole. Elämä on lahja, jonka elämme ikuisuutta varten. Tämän elämän aikana on jokaisen valmistauduttava ja valittava, missä viettää ikuisuutensa. Mietin Jumalan pitkämielisyyttä ihmiskuntaa kohtaan. Hän vielä odottaa ja armahtaa. Hän kaipaa luotuja lapsiaan kotiin. Minulla on tunne, että koko ihmiskunta elää jatkoajalla, ja sen vuoksi on mm. TV7, jonka kautta Jumala vielä kutsuu ihmisiä pelastukseen.
Ohjelmien kautta Jumalan Pyhä Henki herättelee, ettemme vaipuisi välinpitämättömyyteen tai uskonnollisuuden horrokseen. Vaikka kuinka ikäviä asioita tapahtuu ja jumalattomuus lisääntyy, on meidän pidettävä katse Kristuksessa. Jumala tietää ajat ja ihmiskunnan syntisyyden. Hän tietää tasan tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan. Meidän ei tarvitse elää päivitellen maailman pahuutta tai ottaa vastuuta maailman synnin määrästä. Raamatussa kehotetaan palvelemaan Jumalaa ilolla ja tulemaan Hänen kasvojensa eteen riemulla. Rukouksin viemme Isän valtaistuimelle sydämemme murheet ja huolen perheemme ja omaistemme pelastumisen puolesta. Jumalan sydän on rakkautta täynnä. Koska olemme rakastavan Isän lapsia, tulee meidän tehdä rakkauden tekoja toinen toisillemme. Osoittaa sitä myös uskosta osattomille. Rakkauden kautta vaikuttava usko on paras todiste Jumalasta.
Katselen kohta valmistuvaa uutta keittiötä. Vielä se on vähän kesken, mutta jo nyt voi nähdä, kuinka kaunis siitä tulee. Katson rakasta miestäni, joka halusi ilahduttaa minua uudella keittiöllä. Hän on iloinen ja nauttii, kun minä iloitsen ja olen riemuissani. Ajattelen Taivaan Isää, joka antaa meille kaikkea hyvää ja varmaan iloisee, kun näkee, kuinka me osaamme nauttia Hänen hyvyydestään ja olemme kiitolliset. ”Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unohda mitä hyvää Hän on minulle tehnyt.” Kun jotain vähän kalliimpaa ostaa tai rakentaa, joutuu tinkimään omastaan ja säästämään muista menoista. Arvostan suuresti rakkautta, jota mieheni näin osoittaa minulle.
Saimme viestin, että nykyiset rukouspuhelinvastaajien koordinaattorit eivät jatka enää syksyllä. Nämä tilanteet, jossa tärkeässä työssä olevat henkilöt sanovat lopettavansa, ovat raskaita. Raskasta on luopua rakkaista ihmisistä ja raskasta on lähteä etsimään uusia tekijöitä tilalle. Oma aikansa menee uusien työntekijöiden opettamisessa. Luottavaisesti Jumalan apuun turvaten rukoilemme johdatusta uusien ihmisten löytämiseksi. Vapaaehtoistyö on arvokasta ja kallista Herran silmissä. Emme aina muista emmekä ymmärrä, kuinka tärkeitä nämä vapaaehtoista työtä tekevät ystävät ovatkaan.
Eräs iäkäs ystävä on lahjoittanut siirtolapuutarhamökkinsä Ristin Tuelle. Kävimme sitä katsomassa Hämeenlinnassa. Mökki on kaunis ja piha hyvin hoidettu puutarha. Hirsisauna on rannassa. Kaikki on kohdallaan. Laitoimme mökin myyntiin ja rukoilemme sille ostajaa. Mökin voivat omistaa sääntöjen mukaan vain Hämeenlinnassa asuvat henkilöt, ja se rajoittaa myyntiä. Katselin värikkäitä pikkumökkejä ja puutarhassaan ahertavia mökkiläisiä, jotka iloisesti vilkuttelivat kauniissa ja lämpöisessä alkukesän säässä. Mökkikylä on ihana paikka, ja ihana oli sääkin.
Erään mökin pihaa kunnosti vanha täti, joka kertoi katsovansa TV7-kanavaa. Hän oli kuusi vuotta sairastanut syöpää. Martti siinä portilla rukoili hänen puolestaan, ja kyyneleet silmissä täti jäi peräämme vilkuttamaan. Näitä kohtaamisia ihmisten kanssa tulee vastaan, kun liikumme milloin missäkin. Martti rukoilee auliisti ihmisten puolesta siinä missä heitä tapaa. Jeesuksen esimerkkiä noudattaen on meidän oltava valmiita myös palvelemaan.
Muistelen Hillevi-äitiäni erikoisesti näin äitienpäivän tienoilla. Äitienpäivän aamuna keitimme isän, Ension ja Ritvan kanssa kahvit äidille. Valkovuokot tai leskenlehdet oli kerätty ja kortit tehty. Lauloimme yhdessä ja veimme kahvit ja äitienpäiväkortit äidille sänkyyn. Juhla-aamu oli varmaan yhtä tärkeä meille lapsille kuin äidille konsanaan.
”Kiitos elämästäni äiti, kiitos huolenpidosta. Kiitos että jaksoit aina puolestani rukoilla.”
Valkovuokkoja äideille!
Mirja
