Katselin toimittamaani uunituoretta kirjaa Irene Tandefelt: Minun Jumalani. Ajatuksia matkan varrelta. Kirja on juuri sellainen kuin olin ajatellutkin, kaunis ulkoa ja sisältä. Olin jo pitemmän aikaa kokenut kehotuksen koota Irenen kolumneista ja runoista kirjan. Vuoden alussa kehoitus tuli niin voimallisena, että ryhdyin tuumasta toimeen. Tiesin, että taittaja Elina Savolainen on paras taittamaan tämän kirjan. Toimituspäällikkömme Susanna Suomi oli myös auttamassa kirjan suunnittelussa. Kokosin laajasta materiaalista runot, jotka Irene oli jo aiemmin minulle antanut, ja yhdessä kävimme materiaalia läpi. Elinan ideana oli lajitella materiaali vuodenaikojen mukaan. Näin yhdessä tehden saimme mielestäni kauniin ja puhuttelevan kokonaisuuden, jonka Susanna oikoluki ja Elina taittoi. Nuoresta, kauniista Irenestä oli hänen taiteilijaystävänsä maalannut aikanaan taulun, jonka kuvasin, ja siitä tuli kirjan kansikuva.
Irenen teksit ja runot kumpuavat syvältä sydämestä elämän eri vaiheista ja kokemuksista. Ne ovat surun ja ilon, kaipauksen ja luopumisen tunteiden täyttämiä. Tekstien keskiössä on usko ja rakkaus Jeesukseen. Juuri Irenen yksinkertainen usko ja syvä viisaus näkyy hänen tuotannossaan. Kirja varmasti siunaa kaikenikäistä lukijaa. Toivon, että se löytää tiensä monen pöydälle, josta kirjaa on hyvä availla ja lukea uskoa vahvistavia ja virvoittavia Irenen ajatuksia. Kun vein kirjan Irenelle ja näin, kuinka hän ilahtui, nostin käden ikään kuin lipalle ja sanoin Jumalalle: ”Tehtävä suoritettu.”
Jumalan lapsen elämä koostuu pienistä ja vähän suuremmista tehtävistä. Tärkeintä on saada olla juoksutyttönä suuren Jumalan talossa, niin kuin runoilija Marja-Terttu Tolamo sanoo runossaan.Kyselen usein Jumalalta, mikä on minun tehtäväni. Pyydän Pyhän Hengen johdatusta, että tekisin juuri niitä töitä ja tekoja, joita Jumala haluaa minun tekevän. Jumala ei koskaan laita meitä tehtäviin, joihin emme pysty. ”Taito työhön lahjana saadaan ja ilo on palkkana”, Tolamo jatkaa runossaan. Kyselin rukouksessa Jumalalta joitakin vuosia sitten, vieläkö jatkan TV7:n työssä vai joko voin lopettaa. Hiljaisuuden jälkeen Pyhä Henki sanoi lempeästi: ”Jaksa vielä, minulla ei ole siihen ketään toista.” Tämä viesti mursi minut. ”Kyllä Isä, kyllä minä jatkan. Anna minulle terveyttä ja voimaa. Ole kanssani, älä jätä minua silmistäsi hetkeksikään.”
”Kun Jeesuksen rakkaus saa valloittaa, se laittaa jalkani juoksemaan. Kun Jeesuksen rakkaus saa valloittaa, se laittaa käteni halaamaan. Kun Jeesuksen rakkaus saa valloittaa, se laittaa suuni laulamaan. Kun Jeesuksen rakkaus saa valloittaa, sitä rakkautta alkaa jakamaan.” Täällä viikolla menemme Poriin Hyvä uutinen kaikille -iltaan. On mukava nähdä porilaisia ystäviämme ja rakentua yhteisestä uskostamme Jeesukseen.
Ulkona puhaltavat kylmät tuulet ja kevään tulo näyttää pysähtyvän lumisateeseen. Samoin puhaltavat kylmät tuulet maailmassa. Entistä tärkeämpää on saada tietoa Israelista ja Lähi-idästä. Uutisemme ja Jerusalem studio ‑ohjelmamme ovat erittäin tärkeitä tiedonlähteitä. Monet asiat ja tapahtumat, joista saamme tietoa Jerusalemin toimituksen kautta, eivät tulisi tietoomme, koska muut mediat eivät niistä kerro. Jumala varjelkoon toimitustamme ja sen henkilökuntaa Jerusalemissa. Kannan huolta heistä ja toivonkin rukousarmeijaa heidän ympärilleen.
Irene Tandefeltin sanoin: ”On luonto aivan hiljaa, se mitä odottaa? Vain kukkain terälehdet valoon aukeaa. On kuin olis aamu sen suuren huomisen, kun saapuu Herra jälleen pilvissä loistaen.Päivää tuota valtavaa, myös luomakunta odottaa. Lapset Jumalan valvokaa, yö yllättää jo maan.”
Mirja
