Lueskelin saamiamme palautteita ja ihmettelin niiden laajaa kirjoa: miten eri tavalla sama ohjelma vaikuttaakaan katsojiin. On niin sydämellisiä palautteita, rohkaisevia ja rakkaudellisia. Puheluja ja viestejä tulee sähköpostiin siitä, miten TV7-kanavan ohjelmat ovat katsojia koskettaneet; sairaat ovat parantuneet ja monet ovat ottaneet Jeesuksen sydämeensä.
Voi kuinka sitä innostuu ja tuntee, että työ ei ole ollut turhaa. Kyllä taas jaksaa eteenpäin. Ystävien rukoukset kantavat ja siunaavat.
Tulee myös vihaisia palautteita. Tuomiota julistetaan Jumalan nimessä, ja on niitäkin, jotka lausuvat uhkauksia ohjelmantekijöiden ylle ja tukivarojen loppumiselle. Jospa jättäisimme asiat ja ihmiset Jeesukselle. Hän tuntee ja tietää, mitä tekoa olemme. Muistetaan, että jokaisesta sanasta on tehtävä kerran tili Jumalan edessä. Tämän ajatteleminen saa minut hiljaiseksi. Mitenkähän minä Jumalan edessä selviän?
Raamatusta nousi silmiin kohta, jossa Jeesus oli Lasaruksen haudalla. Hän rukoili Isää ja huusi: Lasarus, tule ulos! Lasarus käveli kääreet yllä ulos haudasta. Oli se melkoinen tilanne. Sen jälkeen papit ja fariseukset päättivät surmata Jeesuksen.
Tapahtui yliluonnollinen ihme Jeesuksen nimessä, vastoin kaikkia luonnonlakeja. Emme ymmärrä järjellämme, mitä tapahtui, ja siksi haluamme mieluummin surmata Jeesuksen sydämessämme kuin uskoa Hänen tekevän ihmeitä. Haluammeko kuitenkaan uskoa näkymättömään Jumalan valtakuntaan, joka välillä tulee näkyväksi yliluonnollisella tavalla? Mitenkähän itse suhtautuisin, jos näkisin kuolleen heräävän? Sitä jäin näiden jakeiden kohdalla pohtimaan.
Välillä tulee mieleeni, mihin ihmeeseen olen pääni pistänyt lähtiessäni Martin avuksi tv-työhön. Olisi niin helppoa viettää leppoisia eläkepäiviä ja valita seuraksi samanhenkisiä uskovia, joiden kanssa järjestäisimme rukoustapaamisia ja keskusteluja kahvikupin ääressä.
Kun muistelen alkuvuosia, jolloin ajattelimme, ettei tästä tule yhtään mitään, tämä päivä näyttäytyy ihmeenä. Voin sanoa Martille, että Jumalan avulla ja Hänen kanssaan me teimme sen. Kiitos rakas Jumala, vain sinun kanssasi olemme pysyneet tähän! Jumala on lähettänyt avuksi osaavia ihmisiä ja työhön tukijoita.
Katselin työntekijöitämme johtoryhmän kokouksessa. Nuoria, kauniita ja niin osaavia ihmisiä. Tiimien päälliköitä oli jo paljon. Kaikki 16 tuolia pitkän pöydän ympärillä oli varattu. On siis ostettava lisää tuoleja. Kuuntelin ja katselin ja ilokseni totesin, että yksi ja toinen toi puheenvuorossaan esille, kuinka he kokevat tärkeäksi palvella osaamisellaan TV7-kanavaa ja sitä kautta tehdä työtä Jumalan valtakunnassa. He ovat sitoutuneita työhönsä ja kanavaan ja tietysti evankeliumin julistamiseen. Iloitsin heistä ja kiitin Jumalaa heistä jokaisesta. Jumala on ihmeellisesti päättänyt, että haluaa tehdä yhteistyötä meidän kanssamme. Siitäkin huolimatta, että olemme monin tavoin vajavaisia ja syntisiä ihan jokainen. Silti Isä rakastaa meitä ja haluaa olla meihin yhteydessä.
Monenlaisia muutoksia ja henkilövaihdoksiakin TV7:llä on kesän aikana. Moni asia on peitossa enkä osaa vielä sanoa, kuinka ne hoituvat, mutta uskon varassa mennään eteenpäin. Jumala ihmeellisesti valmistaa minua ja muita tuleviin tehtäviin ja toimiin. Luotan Pyhän Hengen johdatukseen. Rukoilen viisautta Jumalalta itselleni ja meille kaikille, jotka tässä työssä olemme.
Olen myös oppinut odottamaan, kuinka Jumalan johdossa asiat vain järjestyvät ja aikataulu on aina oikea. Tässä on ollut opettelua minulle hätähousulle – oppia uskossa odottamaan. Moilasen Minna sanoi, että vaikka on muutosta ja moni asia on auki, sisimmässä on kuitenkin rauha ja levollisuus.
”Rauhan minä jätän teille; minun rauhani – sen minä anna teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olkoon levoton älköönkö peljätkö”, sanoo Jeesus Johanneksen evankeliumin 14. luvussa. Tämä lupaus on sinulle ja minulle, meille kaikille tarkoitettu.
Siunausta ja iloa sinulle jokaiseen päivään!
Mirja
