”Tahtoisin toivoa sinulle, jotakin oikein hyvää. Enkelin siipien havinaa ja onnea, iloa syvää.”
Hyviä ja kauniita asioita ja elämää Jeesuksen yhteydessä toivon kaikille. Varsinkin omalle perheelle, lapsille ja lapsenlapsille. Rukoillen vien heitä Jeesuksen helmaan, joka päivä ja välillä pitkin päivääkin. Nuoret ihmiset tarvitsevat tukea ja tietoisuutta siitä, että vanhemmat heitä muistavat ja ovat tarvittaessa tukena. Jumala on luonut meidät oman perheensä jäseniksi ja varmasti toivoo, että pysyisimme perheyhteydessä.
Aina kun yhteyksiä hajotetaan ja tuodaan erimielisyyttä perheisiin, sukuun, seurakuntaan tai työpaikalle, on pahuuden hajottajahenki paikalla. Olemme Martin kanssa melkein aina yhdessä. Jos riitelisimme jatkuvasti, ei tästä työstä tulisi mitään eikä kanavaa olisi. On tärkeää muistaa, kuka on saanut tehtävän ja kenelle se on annettu. Näyn kantajalla on myös kokonaisvastuu. Hänellä on suurimmat paineet siitä, että kokonaisuus toimii. Perheenisällä on vastuu perheestä ja hän on se, jonka päätöksiä noudatetaan. Näin pitäisi olla myös seurakunnassa. Usein ne, joilla ei ole kokonaisvastuuta, ovat äänekkäimpiä arvostelemaan ja mielellään myös johtamaan. Jumala on järjestyksen Jumala ja siksi Hän toimii antamansa järjestyksen mukaisesti.
Olen lukenut Francis Frangipanen kirjaa ”Pyhyys, totuus ja Jumalan läsnäolo.” Kirjassa varoitetaan toistemme virheiden etsimisestä. ”Pidä varasi, sillä Kristuksen tuomioperusteet ovat korkeat: ’Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.'” Samoin Frangipane kirjoittaa, että on tärkeää huomata, että ne, jotka kuuntelevat juoruja tai arvosteluja, ovat yhtä syyllisiä kuin ne, jotka levittävät niitä. ”Korvamme ovat pyhitetyt, älä siis anna niitä veljesi syyttäjän palvelukseen.” Kunpa aina ja joka tilanteessa nämä ohjeet muistaisin ja toimisin kristityn arvon mukaisesti.
Olimme lyhyellä lomalla Saimaan rannalla pienessä valkoisessa talossa. Syksy tuli sinä aikana ja pienoinen syysmyrsky puhalsi parina päivänä oikein kunnolla. On mielenkiintoista tutustua uusiin paikkoihin ja niiden historiaan. Minussa oleva tutkija alkaa heti nostaa päätään, kun tulen paikkaan, jolla on mielenkiintoinen historia takanaan. Alueen historiaan sisältyy niin Venäjän keisariperheen pako kuin herrasväen kylpylätoiminta. Myös mielisairaala on toiminut paikalla. Katselin alueen keskellä olevaa tyhjää taloa, jossa oli ollut mielisairaala ja sotasairaala. Ison talon ikkunat ammottivat tyhjinä ikään kuin haluaisivat huutaa ja kertoa tapahtumia, joita talo sisäänsä kätkee. Talon ympärillä on elämää ja uusia hienoja rakennuksia, joiden ikkunoista valot loistivat iloisesti kertoen sisällä olevasta elämästä. Jumala tietää, mitä talo historiansa aikana on sisälleen kätkenyt ja minkälaisia ihmiskohtaloita siellä on hoidettu.
Katselin kalenteria, ja siinä oli merkitty monia TV7-iltoja, joihin olemme lupautuneet menemään. Tulevalla viikolla ajamme Pomarkkuun. En ole siellä koskaan käynytkään. Nämä matkat vievät aikaa ja voimia. Ne ovat kuitenkin tärkeitä kohtaamisten ja uskovien yhteyden kannalta. Pelkän ruudun kautta moikkaaminen ei riitä, vaan on hyvä tavata myös henkilökohtaisesti, livenä. Näin Jumalan lasten perheyhteys vahvistuu ja syvenee. Kun saamme siunata ja rukoilla toistemme puolesta, tulemme itse siunatuksi.
Katselen pihallani kasvavia kukkia. Pian ne jäävät syksyn jalkoihin. On sääli antaa niiden kuolla kylmään, joka keskeyttää kasvun ja vie elämän. Näin kylmyys myös ihmisten välisessä suhteessa näivettää eivätkä myönteiset tunteet pääse esille. Luin eräästä tutkimuksesta, kuinka aivot reagoivat positiivisesti, kun pidämme toisiamme kädestä. Erikoisesti yksinäiset vanhukset tarvitsevat kosketusta. Kun käyn vanhusten luona, pidän heitä kädestä ja silitän. Rakkauden ja välittämisen osoittaminen kaikissa ihmissuhteissa on erittäin tärkeää. Pitää halia aina kun se on mahdollista.
”Eivät nämä sanat ole niin tärkeitä.
Tärkeintä on, ettei ketään jätetä yksin pimeään yöhön.
Että rakkautta yhä on – välittämistä.
Ja että se löytää perille, tarttuu vapisevaan käteen, jäisiin, pimeisiin aaltoihin uppoavaan.
Ajoissa. Että on joku.”
Maaria Leinonen: Elämä on enemmän.
Mirja
