Olen odottanut talitiaisia ruokapaikalle, jonka rakensin niitä varten. Ostin ensin siemenpöntön, johon linnut eivät tulleet ruokailemaan. Sitten ostin talipallotelineen ja odotin mielenkiinnolla, olisiko nyt ruokailijoita tulossa. Sunnuntaiaamuna oli ruokapaikka täynnä pieniä sinitiaisia ja isompia talitiaisia. Siemenet ja tali tekivät kauppansa. Isot talitiaiset olivat selvästi etunenässä ja pikkuiset sinitiaiset yrittivät saada oman osuutensa maahan pudonneista siemenistä. Niitä oli mukava katsella ja olin iloinen, että linnut löysivät ruokapaikalle.
Lohjanjärven jääkin on pakkasten ansiosta jäätynyt kestämään kulkijoita ja moottorikelkkailijoita. Saaren asukkaat kävelevät pulkkaa vetäen katsomaan mökkejään. Pikkukoirat, joita on melkein kaikilla saaren asukkailla, hyppivät ja juoksentelevat iloisesti vapaana järven jäällä. Talomme on korkealla kalliolla, josta näkee laajalti jäälle. Isoista ikkunoista näkee hyvin hiihtäjät ja kulkijat. Lähdimme myös kävelylle järven jäälle. Siinä kävellessä, kun valkoinen jää levisi laajana ympärillä, tuli mieleeni runo: ”Turhaan pelkään rannattomuutta, autiutta aavan lakeuden. Pelkään tuulta ja temmellystä sokaisevien tuiskujen. Ota kädestä auttajani, yhdessä kanssani kulje tie. Perille ylitse aavain kenttäin, luoksesi Herra minutkin vie.”
Luemme juuri ikäviä uutisia Israelista. Terroristit aiheuttavat tuhoa, ja rajojen lähellä olevien kylien asukkaat joutuvat elämään jatkuvassa pelossa, toisin kuin me täällä Suomessa. Kyselen Isältä, kuinka kauan, Herra, sinun kansasi saa kärsiä. Ole armollinen Pyhän nimesi tähden. Mietin sitä, kuinka paljon uskovat rukoilevat Israelin puolesta ympäri maailmaa. Jumala kuulee nämä rukoukset, ja varmaan näiden rukousten ansiosta on Jumalan varjelus ollut ja on Israelin yllä.
Olen lukenut 5. Mooseksen kirjaa, ja jakeessa 27:9 sanotaan: ”Mooses ja leeviläiset papit puhuivat koko Israelille: ’Vaikene, Israel, ja kuuntele! Tänä päivänä sinusta on tullut Herran, sinun Jumalasi kansa.’” Jumala ilmoitti valintansa Israelille. Hän valitsi kansan, josta syntyisi Vapahtaja Jeesus Kristus. Olen jutellut juutalaisten kanssa ja maininnut tästä Jumalan valinnasta. Monikaan ei ole sitä ajatellut omalle kohdalleen. He ovat hieman hämillään, kun puhun asiasta ja kerron, miksi me Jeesukseen uskovat siunaamme Israelin juutalaista kansaa.
Jumalan valinta on yhä olemassa ja vaikuttaa edelleen Jeesuksen kautta koko maailmaan. Jeesus syntyi, kasvoi ja kuoli Israelissa. Hän antoi henkensä maailman elämän puolesta. Jeesuksen omilla on Hänen verensä turva, sillä tämän veren läpi ei kukaan eikä mikään pääse. Sen vuoksi on tärkeää rukoilla itsensä ja perheensä Jeesuksen veren turviin. Rukoilla mielensä, tunteensa, järkensä, ajatuksensa ja sanansa Jeesuksen veren alle.
Luin edesmenneen evankelista Hilja Aaltosen elämästä, jossa kerrottiin, että Hilja ei halunnut saarnata isoissa kokoussaleissa, vaan hän kiersi mieluummin pienissä pirteissä ja seurakunnissa. Siellä missä janoiset sydämet etsivät Jeesuksen veren puhdistusta ja virvoittavaa elämän vettä. Hiljan nöyrä esimerkki puhuttelee minua. Hän kulki voimiaan säästämättä pitkin Suomea julistaen yksinkertaista pelastussanomaa. Hilja eli pitkän elämän ja hänen runonsa ovat jäljellä kertoen kauniisti Jeesuksen rakkauden sanomaa. Löysin erään ystäväni antaman pienen Hilja Aaltosen runokirjan. Runot puhuttelevat ja monista runoista onkin tehty lauluja.
Ihmisinä etsimme helposti etummaisia paikkoja ja suuria estradeja. Menemme innolla kuuntelemaan megaluokan saarnaajia. Kuitenkin Jeesuksen esimerkkiä noudattaen olisi kuljettava siellä, missä apua tarvitaan niin henkiseen kuin ruumiilliseenkin hätään. Mikäli me uskovat emme pidä evankeliumin sanomaa esillä ja noudata Jeesuksen esimerkkiä, koko maailma hukkuu. Jeesus sanoo meille, että te olette maailman valo. ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Näin me toteutamme lähettäjämme tahdon.
”Ota Herra mun kanteleeni. Se viritä uudestaan.
Veren sävel suo sydämeeni. Se sieluni virvoittaa.
Ota henkeni harppu ja soita, kuin kerran se kädessäs soi.
Minut jälleen itselles voita. Sydän sammunut syttyä voi.
Oi, Herrani, pyhitä työhön ja viritä harppuni tää.
Minä laulaisin tähtiä yöhön, missä ihminen nyyhkyttää.
En pyydä vuorilla soittaa, vien virteni vuorien taa.
Minä pyydän vain sieluja voittaa ja palaa ja rakastaa.”
Runo Hilja Aaltonen: Ota harppuni
Mirja
