Kuuntelen, kuinka pianoani viritetään. Se on ollut virittämättä ainakin kymmenen vuotta. Jätin pianonsoiton kiireisen ja työntäyteisen elämäntilanteeni vuoksi. Sanoin pianolleni silloin kymmenen vuotta sitten ikään kuin näkemiin ja että palaamme ehkä joskus. Joitakin aikoja sitten koin, että nyt on aika palata ja tehdä myös sitä, minkä koen olevan sitä ominta omaa.
Jokaisella on omia henkilökohtaisia alueita, jotka Jumala on meihin laittanut. Muistan kuinka Erik Envals sanoi, että mikäli ihmisessä oleva luovuus ei pääse tulemaan esille, ihminen masentuu. On tärkeää tunnistaa ja tiedostaa itsessään oleva luova minuus ja toteuttaa itsessä olevia luovia lahjoja. Luovuutta on monenlaista ja luova ihminen on yleensä myös älykäs ja herkkä.
Lasten parissa työtä tehneenä huomasin usein herkän ja lahjakkaan lapsen. He eivät olleet aina niitä kaikkein vilkkaimpia ja suuriäänisimpiä lapsia. Lapsen lahjakkuutta tulisi tukea ja ottaa huomioon herkkyys ja ehkä ne piilevät ominaisuudet, jotka kyllä näkyvät, vaikka joskus heikosti. Lapset ovat niin ihanan aitoja ja jokainen on ihmeellinen Jumalan luomus, tehty jotain erityistä asiaa tai tehtävää varten. Onkin tärkeää kertoa se lapselle: sinä olet ihmeelliseksi luotu, Jumalan erikoisteos. Kukaan ei ole niin täydellinen ja hyvin tehty kuin sinä.
Tämä on hyvä muistaa myös meidän aikuisten ja luottaa itsemme Isän Jumalan käsiin, sellaisena kuin olemme. On myös hyvä kysyä itseltään: mitä minä haluaisin tehdä, ihan itse? Olemme usein niin ulkoapäin ohjattuja, että emme enää saa yhteyttä itseemme kuullaksemme, miten voimme ja mitä haluaisimme tehdä, toteuttaa itsessämme olevaa ainutkertaista itseämme. Myös lasten aika menee pelien ja netin kanssa eikä enää ole sitä keksimisen, etsimisen ja tekemisen iloa.
Syksy on ollut kovin työntäyteinen ja voimia vaativa monessa suhteessa. Herkkänä ihmisenä aistin tunnelmia ja ihmisten reaktioita. Monet profetiat ja lopunajan ennustukset täyttävät sähköpostin ja sosiaalisen median. Näyttää siltä, että vähän jokaisella on sana Herralta, ja sitä sitten jaellaan joka suuntaan. Itse käännyn enemmän Raamatun ja rukouksessa Jumalan puoleen enkä ihmisten. Jumala puhuu paljon rohkaisusta. Raamatussa on rohkaisevia kohtia ja niitä on hyvä lukea, omistaa itselle ja kertoa muillekin. Jumala pitää huolen omista lapsistaan. Hän ei hylkää eikä jätä. Varsinkaan silloin, kun olemme hädissämme emmekä tiedä, mitä tehdä tai mihin luottaa. Jumalaan voimme luottaa aina ja kaikkina aikoina. ”Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.” (Ps. 91:4.)
Joulun aika täyttyy monista asioista ja tehtävistä. Tänä jouluna näyttää lukevan vähän joka mainoksessa, että ”joulun satu” tai ”joulu on sadun taikaa”. Tämä sopii tämän ajan ilmapiiriin ja ateistiseen maailmankuvaan. Kuitenkin perimmäinen joulun alkulähde on Jumalan syntyminen maailmaan Betlehemin kaupunkiin ja eläinten suojaan. Jeesus on syntynyt, hän on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Kaikkea hyvää ja täydellisen kaunista. Kuitenkin hän on kerran tuleva tuomitsemaan kaikki maailman kansat.
Eräässä laulussa lauletaan, että ”on koti kaunistettu sulle, mut sydän köyhä ennallaan”. Jeesus on ihmeellinen jouluvieras, joka ei kaipaa kaunistettua kotia, vaan hän haluaa tulla tuomaan elämän, tulevaisuuden ja toivon köyhään sydämeemme. Jeesus ei syntynyt jouluna, vaikka hänen syntymäänsä jouluna juhlimme. Ajalla ei ole väliä, kunhan köyhä sydämemme aidosti iloitsee Jeesuksen tulosta maailmaan, että maailma hänen kauttaan pelastuisi. Minulle jouluvalot ja kukat ovat tärkeitä, samoin se, että voin muistaa rakkaitani. Oma lähisukuni on pieni, joten heitä on ilo siunata ja muistaa rukouksin ja lahjoin.
”Ethän koskaan unohda, mitä tein vuoksesi.
Alas laskeuduin, lapseksi synnyin, tulin sinun luoksesi.
Kipuun, häpeään ja kärsimykseen pukeuduin.
Joukkoon rikollisten viattomana lukeuduin.
Olen jo kaiken taakan ristillä kantanut,
ja rangaistuksen sijasta armon sinulle antanut.
Tähän elämään edelläsi kulkenut,
niin monet kerrat sinut syliini sulkenut.
Olet kauneuteni heijastuma vedessä,
silmäterä kasvojeni edessä.
Kallein aarre sydämeni syvyyden.
Perillinen taivaallisen hyvyyden.
Olet millaisella tahansa mielellä,
niin puhun sydämeesi salatulla kielellä.
Olen jotain syvempää itsestäni siirtänyt.
Ihoon kämmenten olen sinut piirtänyt.”
Heli Markkanen
Lämminhenkistä joulunaikaa ja siunattua tulevaa vuotta!
Mirja
