Katselen kirjepinoa, jossa on äitini minulle aikoinaan lähettämiä kirjeitä. Kirjeet ovat täynnä rakkautta, huolenpitoa ja Jumalan sanaa. En ole raaskinut heittää kirjeitä pois, ja aina välillä aukaisen jonkun kirjeistä ja siirryn sen kautta monta kymmentä vuotta taaksepäin.
Muistan äitini äänen, hänen kasvonsa ja reuman runtelemat kädet. Äiti aina siunasi, ja siunauksen toivotukset välittyvät näistä vanhoista kirjeistä. Ehkä siksi en ole halunnut hävittää kirjeitä, koska tunnen tarvitsevani vielä vain näitä siunauksen toivotuksia. Me kaikki olemme oman aikakautemme lapsia. Äitini eli nuoruutensa ennen sotia, sotavuodet sekä sen jälkeisen ajan ja näki, kuinka sotavelat maksettiin ja Suomi nousi hyvinvointivaltioksi. Olen sodanjälkeisen sukupolven edustaja. Omat lapseni ja lastenlapseni elävät tätä ja tulevaa aikakautta. Jumala on sama eilen, tänään ja tulevina aikoina. Hän on sama Raamatun Jumala iankaikkisesti. Saan armosta siirtää saamani siunaukset eteenpäin lapsilleni ja rukoilen, että he siirtävät saamansa siunaukset eteenpäin.
Sukupolvien ketjussa elävät ja vaikuttavat siunaukset tai kiroukset. Olemme tämän ajan siunausten tai kirousten eteenpäin viejiä. Siirrämme eteenpäin tapoja ja asioita, jotka ovat itsellemme tärkeitä. Vaikutamme niistä arvoista käsin ja siinä viitekehyksessä, jossa elämme.
Katson ja kuuntelen myrskyävää maailmaa ja sen ääniä. Laiva keinuu uhkaavasti ja sen rakenteet natisevat. Raamatussa sanotaan, kuinka pahuus lisääntyy valheen kaikella voimalla.
Yöllä minut valtasi hätä lapsista ja nuorista ympäri maailmaa. Näin mielessäni lapset Syyriassa pommitusten keskellä. Näen palestiinalaislapset, jotka vannovat Allahin nimeen ryhtyvänsä itsemurhapommittajaksi ja joille opetetaan kouluissa vihaa ja tappamista. Näen pakolaislapsia vaeltamassa ilman kotia ja isänmaata. Näen, kuinka maailman kaikilla kulmilla on orpolapsia, joista ei kukaan pidä huolta. Näen suomalaiset lapset päiväkodissa ja koulussa, jossa heille opetetaan täysin valheellisia asioita ihmisen identiteetistä ja ihmisarvoista. Näen amerikkalaisten koulujen oppilaat, jotka pelkäävät mennä kouluun, koska se ei ole turvallista. Näin valheen lonkerot ovat vieneet maailman lapsilta arvopohjan, turvan, identiteetin, rakkauden ja tasa-arvon. Kaiken sen, minkä varassa elämä syntyy, kasvaa ja kehittyy. Mitä voin ja voimme tehdä? Tämä kysymys oli mielessäni, kun Jumala alkoi piirtää kuvaa maailman lasten hädästä. Ymmärrän, että nyt on rukoiltava palestiinalaisten lasten puolesta, sodan jaloissa olevien ja pakolaisten puolesta. Orpojen puolesta, Suomessa ja muissa ns. hyvinvointimaissa elävien lasten puolesta.
Rukousta Jumalan puoleen. Rukousta, rukousta ja enemmän vain rukousta.
Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Hänen pyhä verensä on vuotanut maailman kaikkien ihmisten puolesta, ihan jokaisen. Siinä voittovoimassa rukoillaan maailman lasten elämän puolesta. Meidän, jotka ymmärrämme ja näemme Kristuksen antaman ymmärryksen kautta, on velvollisuus ja viimeinen hetki, ennen kuin pimeys laskeutuu maailman ylle, rukoilla armoa ja anteeksiantamusta. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi, sanoo Jeesus. Meidän sukupolvemme on tehtävä parannus ja syvennyttävä Jumalan sanaan, jotta rukouksemme tulee Jumalan edessä kuulluksi.
Tämän aikakauden teknisiä saavutuksia ei ole tarkoitettu vain pahuuden voimien käyttöön vaan ennen kaikkea viemään viestiä Jumalan sanan parantavasta ja pelastavasta voimasta. Olimme Skype-yhteyden kautta yhteydessä Floridaan, jossa oli yhteiskristilliset hengelliset päivät helluntaiseurakunnassa. Internetin välityksellä näimme kirkkosalin ja he siellä puolestaan heijastivat seinälle meidät, kun istuimme Lohjansaaren kodissamme. Saimme välittää terveiset täältä Suomesta ja kertoa, kuinka TV7-kanavat vievät evankeliumin sanomaa kaikkialle maailmaan. Ystävyys yhdistää kaikki yhdessä kulkemaan. Ystävyyden yhdistäjänä kun on Jeesus, niin siinä elämme käytännössä todeksi lähimmäisenrakkauden. Omat valtapyrkimykset väistyvät ja saamme armon katsoa itseämme ja toisiamme Kristuksen sovitustyön kautta.
Entistä tarkemmin katson, missä olen mukana. Pyhä Henki myös ilmoittaa, missä on kulloinkin paikkani ja tehtäväni. Olen kokenut, että mikäli Jumalan rauha väistyy sydämestäni, silloin olen väärässä seurassa tai väärässä tehtävässä. Niinpä olen oppinut kuuntelemaan sydäntäni. Filippiläiskirjeen jakeissa 4:7-8 sanotaan: ”Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikein, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.”
Jännitän Christina-lehden ilmestymistä. Toivottavasti kaikki osoitteet ovat oikein ja lehden painaminen on mennyt hyvin. Sen tiedän, että lehden sisältö on hyvä. Seuraavan lehden tekeminen on jo alkanut ja se tuleekin melko pian, jo viikolla 16 menee painoon. Rukoukseni on, että lehti virvoittaa ja vahvistaa uskoamme. Rohkaistuneena jaksamme kulkea elämän tietä Jeesusta seuraten.
”Ei ainutta tähteä, kukkaa, voi Jumala unohtaa, ja maailman kaikki lapset Hän helmaansa kokoaa.”
Mirja
