Rantakoivut keinuvat kesätuulessa ja laineet lyövät rantaan. Kastelen jalkani rantaveteen ja annan pärskeiden kostuttaa nilkkojani. Vesi on raikas ja virkistävä. Laine laineen perästä tulee rantaan ja pärskähtää jalkojani vasten. Miten ihanaa on tuntea ja miten ihanaa on kokea tämä hetki. Järven laineet ovat lyöneet rantaan tuhansia vuosia. Minä olen päivien ja vuosien ketjussa juuri tämän hetken tässä rannalla. Laineet saapuvat voimallisena järven selältä ja hiljentyvät tullessaan rantaan. Niin on elämänkin matka, joka voimallisena kulkee päivä päivän jälkeen, kunnes viimein saavutaan viimeiselle rannalle.
Olen järjestämässä iäkkään ystäväni hautajaisia. Mietin hänen elämänsä matkaa, jossa hän huolehti vanhemmistaan ja opetti lapsia koulussa. Helsingin pommituksissa koti vaurioitui ja siitä hän usein kertoi. Monia kysymyksiä jäi vaille vastausta, ja niinhän aina on. Emme ymmärrä kysyä tai emme välitä. Kuitenkin olisi hyvä olla utelias niin kauan kuin kukin olemme täällä elossa ja kohdattavissa.
Ystäväni on kirjoittanut ylös, minkälaiset hautajaiset hän haluaa. On virret, puhujat ja musiikki. Miespappi pitää olla ja viulumusiikkia. Muistotilaisuudessa on oltava kunnolliset tarjoamiset, kakut ja isot voileivät. Ystävä oli henkilö, joka vastasi aina kaikesta itse ja järjesti asiansa, niinpä nytkin hän oli laittanut tarkasti ylös, miten hautajaiset järjestetään. Koen, että on etuoikeus järjestää viimeinen palvelus rakkaalle ystävälle.
Jokaisen ihmisen elämässä on alku ja loppu. Jumala on antanut lahjan, joka on maanpäällinen elämä ja iankaikkinen elämä. Jokaisen ihmisen maanpäällinen elämä on eri pituinen. Tämän ystävän kanssa, jonka hautajaisia järjestän, kuljimme rinnakkain melkein kymmenen vuoden ajan. Saimme rukoilla yhdessä ja usein hän kysyi, että voiko hänkin, syntinen, saada armon. Sain todistaa ja vakuuttaa, että kyllä sinä saat. Jokainen kohtaaminen on tärkeä ja se on myös mahdollisuus kertoa Jeesuksesta. Niin monen ihmisen annamme mennä ohitsemme, emmekä kerro pelastavasta Jumalasta. Ihailen ihmisiä, jotka evankelioivat ja ovat rohkeasti hereillä kertoen Jeesuksesta tilanteessa kuin tilanteessa.
Muistan isääni, joka oli kova evankelioimaan. Lapsena se vähän häiritsi ja usein hävettikin. Nyt arvostan isää, ettei hän pitänyt kynttiläänsä vakan alla.
Kesäkuu on ollut ihana. Valoisaa aikaa riittää, kukat nousevat maasta toinen toisensa jälkeen ja puut kukkivat. Sydän laulaa kiitosta ja mieli vapautuu valon ja lämmön myötä. Koronakin on väistymässä ja tullut voimattomaksi. Saamme jälleen kohdata ja tavata toisiamme. ”Pelko pois pakenee, sydän rauhan jo saa, käsi Herran kun mua suojelee.” Näin voimme laulaa ja tuntea Pyhän Hengen voimaa ja läheisyyttä.
Olen viimein päässyt aloittamaan opettaja ja runoilija Mirjami Lähteenkorvan elämäkertakirjan kirjoittamisen. Punainen tupa on nyt valjastettu tähän tehtävään. Mirjamin runsas kirjallinen tuotanto ansaitsee tulla esille luettavaksi. Uskon, että se on siunaus lukijoille.
Lataamme kesään monia odotuksia. Henkilökohtaisesti toivon, että osaisin pysähtyä, katsoa ja kuunnella: linnut laulavat ja joka paikka pursuaa kauneutta ja uutta elämää. Toivon, että osaisin oikealla tavalla rohkaista ja olla läsnä, mutta myös hiljentyä rukoillen kuuntelemaan Pyhän Hengen ääntä.
”Teit kaiken kauniiksi ajan aamunkoissa, kun sanastasi, Luoja, syntyi maa.
Maa äärettömyyksien maailmoissa on osa ajatustasi valtavaa.
Sun ajatukses täysin hyvät, sai muodon täydellisen, ihanan.
Nyt keväisin, kun nurmes vihertyvät, luot aina uuden, puhtaan elämän.
Jokainen kukka, jonka poimin maasta, sun muodon saanut ajatukses on.
Suon sammal, kivi, koivunvirpi haasta on taideteos, ihme verraton.
Suo siksi, käsin varovin ja hyvin, maan multaa, kukkaa, puita kosketan
ja kuulen ajatuksin hiljentyvin: iloisen, hartaan linnun laulavan.”
Mirjami Lähteenkorva
Kesäsiunauksin
Mirja
