Kaksi sinitiaista ovat omineet ruokapaikakseen talipallot, jotka ovat roikkuneet telineessä parvekkeen kaiteessa. Ajattelin, etteivät tiaiset enää talia syö, kun muuta ruokaa on yllin kyllin. Otin telineen pois ja heitin roskiin. Meni jonkunen hetki, ja tiaiset tulivat etsimään ruokaansa. Ne hyppelivät ja pyristelivät ihmeissään, kun talipalloja ei ollutkaan entisellä paikalla. Kaivoin telineen kiireesti roskiksesta ja vein pallot roikkumaan kaiteeseen. Pikku tintit saavat syödä kesät, talvet.
Sinitiaiset olivat tottuneet ruokapaikkaan ja luottivat vaistomaisesti, että talia löytyy. En halua pettää niiden luottamusta, joten tarjoilen ruokaa läpi vuoden. Luottamus on tärkeä ja pyhä asia. Voi, kun osaisi elää niin, ettei pettäisi kenenkään luottamusta! Luottamuksen menetystä on vaikea saada takaisin. Se vaatii aikaa ja tekoja. Sanotaankin, että narun voi aina katkaista, mutta solmu jää. Tämä on totta pienissä ja suurissa asioissa sekä ihmissuhteissa. Jumala on osoittanut meille luottamusta asettaessaan meidät tehtävään, joka on mahdoton omin voimin toteuttaa. Meidän on puolestamme osoitettava luottamusta Jumalaa kohtaan, sillä Hän on uskollinen ja vanhurskas, eikä Hänessä vääryyttä ole. Paholainen yrittää horjuttaa uskoamme ja masentaa meitä. Kuitenkin meillä on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ja ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Meillä on aina erilaisia projekteja meneillään ja yksi alkukesän projekteista on pienen kasvihuoneen pystyttäminen. Tyttäreni, joka on etevä kokoamaan kalusteita, kokosi kasvihuoneen kehikon avuksemme. Martti rakensi vahvan alustan kasvihuoneelle, ja niin se on valmis ottamaan vastaan tomaatin- ja kurkuntaimia sekä muita kasveja. Nyt on meneillään kasvihuoneen täyttämisprojekti. On hauskaa puuhastella ja nauttia kesästä. Toivottavasti saamme jossain vaiheessa hakea tomaatit omasta kasvihuoneestamme. Taivaan Isän hyvyyttä tämäkin.
Katselen meren aaltoja ja pisaroita, joissa auringon säteet leikkivät. Pieni hiljainen joukko istuu laivan hytissä lukuunottamatta kahta nuorta miestä, jotka seisovat laivan peräkannella katsellen taakse jäävää kaupunkia. Olemme viemässä isän, aviomiehen ja veljen uurnaa upotettavaksi mereen Harmajan majakan läheisyyteen. Laiva pysähtyy ja vaimo laskee uurnan mereen. Uurna on raskas niin kuin kaikkien läsnäolijoiden mieli. Punaiset ruusut kelluvat veden pinnalla. Laiva tekee kunniakierroksia ruusujen ympärillä, olemme kaikki hiljaa, kuuluu vain pieniä nyyhkytyksiä. Katson veljeni aikuisia poikia. Erikoisesti vanhin suree syvästi isän yllättävää poismenoa. Hiljainen rukous nousee sydämestäni: Jeesus siunaa ja johdata heitä kulkemaan tahtosi teitä.
Veljestäni ei ole jäljellä mitään. Hänet on poltettu ja tuhkat ovat meressä. Tiedän, että sielu on taivaassa, ja se on tärkeintä. Siirrymme hyttiin, ja laiva suuntaa kohti kaupunkia. Katselen merelle ja veden kirkkaita pyörteitä, joissa valo leikkii. Olemme täällä julistaaksemme Jumalan suuria tekoja. Ylistääksemme Hänen valtasuuruuttaan. Psalmin 30 jakeissa 10, 12 – 13 sanotaan: ”Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi? Sinä muutit minun murheeni ilokarkeloksi, sinä riisuit minun surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.”
Jumalan valtakunnan perheväen tulisi ylistää Hänen nimeään, sitä eivät tämän maailman ihmiset tee. Olisikin tärkeää ylistää ja kiittää Jumalaa joka tilassa. Olen huomannut omassa elämässäni, kuinka vaikeaa on ylistää Jumalaa, kun on vihainen, surullinen tai masentunut. Silloin rukoilen, että Jumala, riisu minulta surupukuni ja vyötä minut riemulla. Luotan siihen, että Jumala ymmärtää ihmistä, jonka Hän on luonut. Kiitos on tärkeä sana ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja myös jumalasuhteessamme.
”Kiitosvirren sävelien tieltä pahat enkelitkin pakenee, kärsi ei voi ne kaanaan kieltä, armo heiltä voimat herpaisee.”
Kiitos, Taivaan Isä, kesästä!
Mirja
