Katselin pitkästä aikaa vanhempieni valokuvia ja monet lapsuuden ja nuoruudenaikaiset tapahtumat ja ihmiset tulivat mieleeni. Kuinka pian aika onkaan kulunut ja toisaalta kuinka kauan aikaa näidenkin kuvien ottamisesta on! Vanhempani ovat eräässä kuvassa niin elinvoimaisia kun seisovat Mossen vieressä. Äidillä on hattu, käsineet ja käsilaukku. Vanhempani ovat jo kuolleet ja ovat nyt Taivaan kodissa. Vain valokuvat ja muistot lapsuudesta ja vanhemmista ja muista läheisistä ovat jäljellä. Niin, ja nämä valokuvat.
Olisi mukava saada kertoa heille TV7:stä. Jakaa tämän tehtävän iloja ja suruja, niin kuin usein heidän kanssaan silloisen elämäni asioissa aikoinaan tein. Vanhempani iloitsisivat varmasti kanavasta ja katselisivat sitä ahkerasti. Isäni oli hyvin kantaaottava ja kiinnostunut politiikasta ja maailman tapahtumista. Hän varmaan keskustelisi Martin kanssa kanavan asioista ja erikoisesti Israelin tilanteesta. Isäni kuoli ollessaan vasta 61 vuotias.
Menneisyys vaikuttaa tähän päivään ja tulevaan. Lohdullista on, että Jumala tietää ja tuntee meistä jokaisen. Meidän on kuitenkin opittava tuntemaan hänet ja luovutettava oman elämämme johto Jumalan rakastaviin käsiin. Jokainen meistä on fyysisiltä ja henkisiltä voimavaroiltaan erilainen. Itse olin lapsena hyvin herkkä ja olen vieläkin, vaikka omia tunteita ja henkisiä voimavarojani olen oppinut säätelemään. Muistan, kuinka lapsuudessani vanhempani yrittivät suojella minua ikävyyksiltä eivätkä kertoneet minulle vaikeuksistaan. Kuitenkin vaistosin herkästi ilmapiirin ja eri tilanteiden tuoman jännityksen.
Minulla on ollut lapsesta lähtien oma salainen paikkani, jossa rukoilen ja olen yhdessä Jeesuksen kanssa. Sinne kätkeydyin ja rukoilin asiani Jumalalle. Niin teen edelleen. Vaikeat ja mieltä järkyttäneet asiat rukoilen Jeesukselle sekä pahan mielen ja kiukun, surut ja pettymykset. Näin selviydyn olemaan vapaa katkeruudesta, kaunasta ja pahasta mielestä. Irti pääseminen pettymyksistä ja katkeruudesta minua loukanneita ihmisiä kohtaan vaatii joskus paljon aikaa rukoilemiseen. Kuitenkin suhde Jeesukseen on osoittautunut tärkeäksi ja suorastaan elinehdoksi kun olen tällaisessa tehtävässä, jossa tuulee kaikista ovista. Sen olen tämän kesän ja alkusyksyn aikanakin saanut kokea.
Jeesus kolkuttaa sydämemme ovella: Saisinko tulla sisään? Haluan aterioida kanssasi. Minulla on sinulle hyviä uutisia ja haluaisin tietää, mitä sinulle kuulu. Vain me itse voimme avata oman sydämemme oven. Sitä ei kukaan toinen voi tehdä ja Jeesus ei tule väkisin. Jumala kunnioittaa meidän valintaamme. Me ihmiset teemme toinen toisillemme väkivaltaa, mutta Jumala ei tee sitä koskaan.
Kymmenisen vuotta TV7:n kanavalle ohjelmaa tehneet ”tulimummot” kävivät kuvaustiiminsä kanssa jäähyväiskahvilla meitä tapaamassa. Siinä muisteltiin Pasilan aikaista pientä toimistoa ja kuvausnurkkaa, jossa piti pystyä tekemään ohjelmaa hikipäässä kuuman lampun lämmittäessä. Vaatteet vaihdettiin pienessä vessassa ja sitten taas ohjelmaa nauhoittamaan. Se on menneisyyttä tänä päivänä. Nauraen muistelimme ohjelman teon alkua ja kanavan alkua. Jumala laittoi kanavan liikkeelle ja niin myös Tulimummot-ohjelman. Ihastelimme kauniita ja väljiä nykyisiä toimitilojamme ja saimme Martin kanssa vahvistusta ystävien rukouksista. Kiitos Mirjalle ja koko kuvaustiimille hyvien ja siunaavien ohjelmien tuottamisesta.
Rukoilen sinulle voimaa jättää menneisyyden taakat ja vaikeat kokemukset Jeesuksen ristin juurelle. Luota, että Jumala voi muuttaa vaikeudet voitoksi. Raamatussa on lupaus Jer. 29:11: ”Sillä, minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivät tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
Siunausta sinulle syyskesän päiviin!
Mirja
