Katselen, kuinka mustarastaat kuopsuttelevat maata pensaiden juurella. Pyrähtelevät sinne ja hyppivät tänne. Ainoana tehtävänään etsiä ruokaa maasta. Keväällä taas alkaa kuulua mustarastaan kaunis laulu, mutta siihen on vielä aikaa. Mustarastas siirtyy pakkasten tieltä etelämmäksi mutta tulee takaisin jo maaliskuussa ja alkaa laulullaan kertoa muille linnuille reviirinsä rajat.
Marraskuun hämäryys on jotenkin erikoista. Kahden pimeän välissä lyhyt valoisa aika. Kuinka ihmeessä esivanhempamme selvisivät ilman kunnollista valaistusta? Oli vain päre ja paremmissa kodeissa kynttilät. Mennyttä aikaa, kansamme historiaa on mielenkiintoista ja tärkeää tutkia. Sitä vasten kun peilaa tätä aikaa, on kiitollinen monesta asiasta, kuten sähköstä.
Olen aiemminkin kirjoittanut, kuinka meidän tulee tutkia Raamatusta menneitä polkuja. Jumalan ihmeellisiä tekoja ja tapahtumia. Mitään uutta ei ole auringon alla. Jumalan teot ovat kaikki edessämme, kun katselemme Luojan luomaa maailmaa ja luemme Raamattua. Niitä tutkimalla ja lukemalla ymmärrämme tämän päivän tapahtumia ja Jumalan tapaa toimia. Hän tietää elämämme lopun ja kaiken siihen asti. Kun tätä mietin, se tuo turvallisen tunteen Kaikkivaltiaan Jumalan huolenpidosta. Lapsuudessani koin joitakin tulipaloja ja siitä jäi pelko, että koti on tulessa. Kun palasimme kylästä tai matkalta kotiin, pelkäsin, että koti on palanut. Lauloin silloin laulua: ”Tule, Jeesus, ja siunaa lastas, on tuulinen maailman tie. Kätes voimakas turvaksi anna, kun uuvun niin nosta ja kanna. Ikirauhaan kerran vie.” Tämä laulu rauhoitti pikku-Mirjan mieltä.
Lapsen on pienestä pitäen saatava tietää, että on suuri hyvä Jumala, joka näkee jokaisen lapsen ja aikuisen. Jumala, joka kuulee pyynnöt ja jolla on enkeleitä, jotka hän lähettää varjelemaan ja suojaamaan. Olen kokenut henkilökohtaisesti, kuinka tärkeää oli lapsena tuntea Jumalan rakkaus. Pyhyyden kokeminen ja sitä kautta ymmärrys, että on jotain suurempaa, joka johtaa maailmaa, kuin pieni vajavainen ihminen.
Järjestimme henkilökunnan kanssa TV7 Kaupan joulumyyjäispäivän. Kävijöitä oli tasaiseen tahtiin ja heille tarjoilimme torttuja ja glögiä. Kohtaamiset ovat tärkeitä ja varsinkin hyvät kohtaamiset, joissa sielu virvoittuu yhteisestä lyhyestäkin hetkestä. Lämpimiä kohtaamisia oli myös Haminan vapaaseurakunnassa. Ajoimme sinne TV7-iltaan pimeässä ja takaisin vielä pimeämmässä illassa. Satoi vettä ja musta asfaltti tuntui imevän valot. Ystävät rukoilivat puolestamme ja kanavan puolesta. On niin tärkeää, että saa olla rukousten keskiössä. Se on arvokasta ja siunaavaa. Kaikkein tärkein kohtaaminen on kuitenkin Jeesuksen kanssa päivittäin. Hän odottaa, milloin meillä on aikaa hänelle. Itselleni on tärkeää olla Jeesuksen kanssa kahden ja tuntea, kuinka siunaava Pyhän Hengen läsnäolo täyttää levottoman mielen ja saa sen vähitellen tyyntymään. Ja rauha, jonka vain Jeesus antaa, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, täyttää sydämen. Kuitenkin niin usein kävelemme Jeesuksen ohi huomaamatta hänen kutsuvaa katsettaan ja ojenettuja käsiään. Emme sitä huomaa, kun on niin kiire ja paljon tehtävää.
Christina-lehti on oikoluvussa ja menee sitten painoon. Milloin lie tilaajat saavat lehden, kun Postin lakko vain jatkuu. Christina-lehden nettisivulla on ohje, kuinka voi askarrella kynttiläkranssin. Ohje on myös lehdessä, mutta kun emme tiedä, ehtiikö lehti jouluksi, niin kiinnostuneet voivat katsoa ohjeen nettisivulta.
TV7:n ystävä Irma on ollut Jeesuksen luona jo yli kymmenen vuotta mutta silti hänen nimellään tulee tuki TV7:n toimintaan säännöllisesti. Seuraava runo on hänen runokirjastaan:
”Sinä elät ikään kuin yhteytemme olisi
vain pienissä yhteisissä hetkissämme.
Ei näin, sillä olet kokonaisvaltaisesti minun,
aina ja iankaikkisesti.
Henkeni voima hiljentää sinut
rukoilemaan läsnäolon turvaa.
Usko ainoastaan.
Pyhäsi sinussa todistaa sanani valosta,
antaa ymmärryksen jatkuvasta yhteydestämme.
Varjele elämääsi hetkestä hetkeen.
Täytän syvimmät tarpeesi.
Olenhan Herrasi, Vapahtajasi.”
Irma Jalava
Mirja
