”Monenlaista lasta täällä nähdä saa. Keltaista ja mustaa sekä ruskeaa. Olkoon punanahka taikka valkoinen, aina samanlainen on sydän lapsien.” Tämä lasten kanssa laulettu laulu tuli mieleeni, kun katsoin hengellisiä kokousohjelmia Afrikasta. Siellä lapset iloitsivat hymysuin ja kokosydämisesti Jeesuksesta. He hyppivät ja pomppivat iloissaan. Jeesus kehotti meitä tulemaan lasten kaltaiseksi sydämeltämme, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta. Ikävöin entisestä elämästäni sitä vapaata ja vilpitöntä olemista lasten kanssa, kun toimin päiväkodin johtajana. Lasten silmät ovat ihanimpia asioita maailmassa. Rakastan katsoa lapsia silmiin, niistä kuvastuu hitusen Jumalan taivasta, mistä he ovat lähteneet. Niin kirkasta ja syvää puhtautta.
Edistyksellinen maailma, teknologiaa ja viisautta täynnä oleva maailma, ei pysty suojelemaan lapsiaan: Aleppon kärsimysten keskellä elää lapsia, joiden katseet ovat täynnä pelkoa. Mieleeni nousee myös kuva pakolaislapsesta, jonka katse on tyhjä. Rikkain pääoma, kansakuntien tulevaisuus annetaan tykin ruuaksi tai annetaan vammautua loppuiäksi. Tällaista ei pidä antaa kenenkään lapsen kokea. Näin ei saa tapahtua, kuka pieniä suojelee? Sen pitäisi olla maan isien ja äitien tehtävä.
Jumalan lapseus ei lopu tultuamme aikuisuuteen. Olemme kukin joutuneet valitsemaan tien, jota kuljemme. Mikäli olemme valinneet kulkea Jumalan johdatuksessa ja ottaneet Jeesuksen sovitustyön vastaan, olemme Jumalan lapsia ja kuulumme Hänen valtakuntaansa. Siellä, missä Jeesus saa olla hallitsemassa, on myös ulkoinen rauha ja huolenpito toisistamme ja lapsistamme.
Kun katson ihmisiä silmiin ja ne kertovat minulle paljon. Sanotaanhan, että silmät ovat sielun peili. Näen usein silmiä, jotka ovat ikään kuin sidotut. On vaivaa, tuskaa ja syyllisyyttä, joka näkyy katseesta, vaikka ei sanoin mitään sanota. Näen myös, kuinka monen katse on vapaa ja avoin. Kun Jeesus koskettaa, alkavat silmät loistaa kyyneltenkin lävitse.
”Avaja porttis, ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi.” Lauletaan adventtiajan virressä. Tämä virren alkusäe puhuttelee minua. Onko sydämeni valmis, kun Jeesus tulee? Onko morsiuspukuni valkoinen ja tahraton? Hätä omasta ja läheisistä sekä koko ihmiskunnasta laittaa rukoilemaan ja tekemään työtä, että mahdollisimman moni avaisi sydämensä ovet ja mielensä portit Herran Jeesuksen käydä sisälle. Kuvasimme suorana lähetyksenä adventtisunnuntaina Tuomasmessun Helsingin Mikael Agricolan kirkosta. Kuinkahan moni sitä katsoi? Saimme jonkun palautteen, mutta enemmän odotimme.
Luin Dr. David Owuorin profetaalisen ennustuksen syyskuulta, jossa hän oli nähnyt Israelissa riehuvan tulipalon yöllisessä uninäyssä. Hän varoitti siitä ja pyysi uskovia rukoilemaan. Sain kuulla, että Jumala on varjellut kansaansa, ettei kuitenkaan ihmishenkiä ole juurikaan menetetty. Minua liikutti Israel News -uutisissa esitetty osuus, jossa kerrottiin, kuinka pääministeri Netanjahu sanoi, että me rakennamme talot uudelleen, istutamme hedelmätarhat ja metsät uudelleen. Kuinka monta kertaa historian aikana on talot rakennettu hävityksen jälkeen ja metsät istutettu palon ja hakkuiden jälkeen. Israel kukoistaa juutalaisten asuttamana, sillä he rakastavat kotimaataan. Ristin Tuen kautta voi ostaa puita Israeliin istutettavaksi. Nasaretissa on jo TV7 ystävämetsä ja kohta saamme uuden metsän. Näin voimme siunata Israelia ja tulemme myös itse siunatuksi.
Paljon on tehty valmisteluja ja tehdään yhä TV7:ssä NebesaTB7 kanavan aloittamiseksi. Nettikanava avautuu 2.12. ja sitä voi katsoa osoitteessa www.nebesatv7.ru. Koen valtavaa Jumalan johdatusta ja armoa, että Hän on antanut ja antaa meille mahdollisuuden toimia ja viedä evankeliumia taas uusille kielialueille.
”Sua Jeesusta seimen lasta me pyydämme päälle maan, me oomme niin pienet vasta, tule meitä sä siunaamaan. Varjele Jeesus kaikkia maailman lapsia. Erikoisesti orpoja ja pakolaisia.”
Rukouksin
Mirja
