”Syntymäpaikka kun on sydän Suomen, suottako siitä mä kiittelisin…” Nämä kotiseutulaulun sanat nousevat aina mieleeni, kun menen Keski-Suomeen. Olen syntynyt isäni kotitalossa Toivakassa. Äitini on syntyjään Kangasniemeltä. Niinpä koen olevani keskisuomalainen.
Ajelimme Jyväskylään, Palokan kirkkoon, jossa meillä oli TV7-ilta. Tilaisuus oli Kansan Raamattuseuran, Palokan seurakunnan ja TV7:n yhteinen. Jyväskylässä olen käynyt koulua, ja vaikka isäni muutti usein paikkakunnalta toiselle, on Jyväskylä minun lapsuuden kotikaupunkini. Niinpä Jyväskylään on aina mukava tulla. Vaikka varsinaista lapsuuden kotipaikkaa ei minulla ole, on kuitenkin tarve omia jokin paikka, johon on muistojen siteitä. Lämmin vastaanotto sai meidät tuntemaan, että olimme tervetulleita. Tilaisuudessa oli paljon väkeä. Ilta oli niin rakkaudellinen ja Pyhän Hengen täyttämä, että kun menimme hotellin hissiin, siellä olevat hotellivieraat kysyivät, tulimmeko tanssimasta. Kerroin, että tulimme rukoilemasta. Siunasin heidät sitten Jeesuksen nimessä. He olivat vähän pöllähtäneitä, mutta ottivat siunauksen vastaan ja kiittivät. Tulimme iloiseksi, että saimme olla pienen hetken juuri näiden ihmisten kanssa ja siunata heitä.
Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesusta. Jeesuksen olemus on täynnä rakkautta ja anteeksiantoa. Pyhä Henki on totuuden henki ja tulevaiset Hän meille julistaa (Joh. 16: 7-15). Haluan kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa, sillä olen muuten eksyksissä ja neuvoton. Olen huomannut, että joissakin uskonnollisissa piireissä jotenkin pelätään Pyhää Henkeä. Varsinkin kun me suomalaiset olemme niin jäykkiä ja varovaisia näyttämään tunteitamme. Kun luemme Raamatusta Pyhän Hengen hedelmistä, ovat ne niin vaikeita itse saavuttaa tai saada aikaseksi, että tarvitsemme todella Pyhän Hengen voimaa ja voitelua, jotta meissä näkyisi edes Pyhän Hengen hedelmän raakileita. Välillä täällä maailmassa minun on niin kylmä, että tarvitsen Isän vällyjä, johon Hän minut kietoo. Kun saan välillä levätä näissä Jumalan rakkauden vällyissä, jaksan taas tehdä työtä maailman tuulien keskellä. Meillä jokaisella on oman jaksamisemme rajat. Ne on hyvä tiedostaa, sillä jos jatkuvasti olemme voimiemme äärirajoilla, palavat patterit nopeasti loppuun. Pyhä Henki johdattaa tässäkin meitä ja näyttää oman tilamme niin, että osaamme jakaa aikamme ja voimamme oikein.
Kirjassa ”Erityisherkkä kristitty”, jota saa TV7 Kaupasta, avataan meissä olevaa herkkyyttä, joka niin helposti tulee taakaksi, jos sitä ei ole tiedostanut itsessään. Eräs viisas hengellinen siskoni sanoi minulle osuvasti, että Jeesuksen antama ies on meille sopiva, mutta jos alamme kantamaan itse tehtyä iestä tai toisen iestä, se hiertää ja painaa. Uuvumme ja palamme loppuun. Olen oppinut tarkastelemaan ja kuuntelemaan itseäni ja omia voimiani, omaa iestäni. Olen käynyt muun muassa työnohjaajakoulutuksen ja oppinut käsittelemään omia tunteitani, etten sekoita niitä sielunhoitotilanteessa tai muissa ihmissuhteissa toisten tunteisiin ja kokemuksiin. Tämä on ollut erittäin tärkeää myös tässä tehtävässä, missä nyt olen.
Katsoin TV7-kanavalta lauantai-illan elokuvan Usko rakkauteen. Se kertoi seurakuntanuorista retkellä, ja tunteita oli paljon laidasta laitaan. Viisas ohjaaja kertoi heille rakkaustarinan Hoosean kirjasta. Siinä tuli hyvin elävästi esille, kuinka Jumalan rakkaus näkyi Hoosean elämässä. Hoosea toimi Jumalan käskyn mukaan, ja se oli vertauskuva Jumalan Isän sydämestä kansaansa kohtaan, joka oli luopunut Jumalastaan. Viimeiseen saakka Jumala kutsuu, vetää kansaansa ja meitä jokaista parannukseen ja pelastukseen. Niin kuin Hoosea osti viimein vapaaksi vaimonsa, niin Jumalakin lähetti poikansa pelastamaan maailman. Hän antoi kaikkein rakkaimpansa, mutta mikä on surullisinta, vain harva ottaa Jeesuksen uhrin vastaan. Tämä elokuva oli todella koskettava ja havainnollisti Jumalan Isän sydämen tuskan Israelin kansan ja meidän kaikkien puolesta.
Löysin Hillevi-äidin Raamatun välistä paperin, jossa luki: ”Heti kun lakkaamme katsomasta Jeesukseen, hengellinen elämämme alkaa kuivettua. Se ei niinkään johdu ulkonaisista asioista kuin ajatuksistamme.”
Jeesuksen siunauksella siunaten
Mirja
