Järvellä kokoontuu iso parvi lintuja. Taitavat olla uikkuja. Siinä ne räpyttelevät ja suunnittelevat lähtöä etelään. Myös taivaalla järven yläpuolella parveilee lintuja. Ne asettuvat välillä auraksi ikään kuin harjoitellen lentojärjestystä. Lintuja seuratessa tulee mieleeni vanha syyslaulu: ”Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee. Lentää, lentää lintu pieni, kesämaille rientelee. Minä pieni paimentyttö lentohon en pääsekään. Tänne tänne jäädä täytyy, syksyhyn ja ikävään.”
Elämän vuodenajat seuraavat toisiaan. Elän nyt elämäni vuodenajoissa syksyä. Ympärillä on eri-ikäisiä ihmisiä, jotka elävät eri vuodenaikaa kuin itse elän. On rikastuttavaa ja ihastuttavaa katsoa ja kuunnella eri sukupolvien näkemyksiä ja tapaa käsitellä asioita ja elää tätä päivää.
Meitä yhdistää Rakkaus Jeesukseen. Halu yhdessä palvella häntä ja viedä pelastussanomaa yli merten ja maan. Me vanhemmat piirrämme suuria kuvioita, jonka sisällä nuoret toimittavat omia tehtäviään. He ovat ammmattilaisia, joiden työskentelyä ihailen.
Vietimme lauantai-illan katsellen TV7-kanavalta Iloisen antamisen iltaa. Illan kulku oli dynaaminen ja insertit asiaa valaisevia. Juontajapari selviytyi kiitettävästi tehtävästään, jossa olivat ensimmäistä kertaa. Mietin, mitä Taivaan Isä ajattelee seuratessaan työtämme. Voisin kuvitella, että hän rakkautta täynnä katselee ja miettii: ”Tuolla minun lapseni häärivät ja pyörivät saattaakseen valtakuntani työtä eteenpäin.” Mitä enemmän käännymme Taivaallisen Isämme puoleen pyytäen apua ja johdatusta sekä kiittäen häntä, sitä paremmin selviämme, jaksamme ja saamme siunauksia. Jumala on rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. Miksi emme huutaisi, miksi emme kiittäisi, kun meillä on näin valtava voima ja apu vain yhden rukouksen päässä?
Takana ovat kiireiset viikot, jolloin kävimme muun muassa Viitasaarella TV7-illassa. Paikkakunnan helluntai- ja vapaaseurakunnat järjestivät tilaisuuden yhdessä. Viitasaari on kaunis kunta. Siellä oli mukava käydä tervehtimässä ystäviä ja kokea Jumalan perheväen yhteyttä. Toivoisin, että kaikkialla Jumalan lapsiksi itsensä tuntevat ja nimittävät tekisivät yhteistyötä keskenään. Jeesus tuli palvelemaan, ei palveltavaksi. Hänen esimerkkinään seuraten tulisi meidänkin jokaisen palvella toinen toisiamme riippumatta siitä, mihin seurakuntaan kukin kuuluu.
Olemme uurastaneet ja tyhjentäneet kuolleen ystävän asuntoa. Peräkärry täynnä huonekaluja ajoimme Sortti-asemalle. Oli surullista katsoa, kuinka ystävän huonekalut murskautuvat koneen alle. Tavaroita yritimme kaupata, mutta ei niitä kukaan huolinut. Peräkärry on taas menossa mukana, kun viemme saunapuita pojalle. Moninaiset askareet täyttävät päivän. Kuinka osaisi tasapainottaa työn ja levon? Miten tehdä kiireessäkin asiat ja työt levosta käsin? Siitä rauhasta käsin, jonka Jeesus on omilleen luvannut: ”Minun rauhani, sen minä jätän teille.” Jeesus jätti meille rauhansa, jottei sydämemme olisi levoton emmekä pelkäisi. Kuinka helposti maailman levottomuus ja uhkakuvat aivan kuin vyöryvät päälle. Silloin tekee mieli juosta alta pois ja käpertyä turvaan Jeesuksen viitan liepeiden alle. Niinhän me voimme itse asiassa tehdä. Saamme pyytää Jeesusta piilottamaan meidät vihalta ja myrskyltä. Pahoilta sanoilta ja syytöksiltä. Lukea ja rukoilla Jumalan sanan lupauksia itsemme, perheemme ja työmme ylle.
Christina-lehteä nro 5 taitetaan, ja parin viikon päästä se menee painoon. Christinan taidekalenteri saatiin painosta ja se on meistä hieno. Toivottavasti moni lukija tilaa kalenterin. Samalla kun viimeistelemme taittajan kanssa lehteä, on joulunumero jo suunnitteilla.
”Yhtä pyydän Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?
Anna Kristus rohkeutta mennä maastoon tiettömään,
missä merkkejä en tunne, vastausta vaille jään.
Juuri siellä sinuun juurrun. Vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmistä uskollinen olemaan.”
Anna-Maija Raittila
Mirja