9.10.2021

Me kaipaamme valoa, mutta täällä on pimeys, me kaipaamme kirkkautta, mutta vaellamme yön varjoissa. Me kaipaamme oikeutta, eikä sitä ole, kaipaamme pelastusta, mutta se on meistä kaukana. Jes 59: 9,11

Me kaipaamme valoa! Me kaipaamme pelastusta!

Kuinka totta tämä onkaan jokaisen ihmisen elämässä, sinunkin ja minunkin. Jotkut ihmiset tiedostavat tämän pelastuksen kaipuunsa , jotkut ihmiset eivät.

Saatat katsoa halveksien laitapuolen kulkijaa, joka istuu puiston penkillä naukkaillen pullostaan. Mutta jos pysähdyt juttelemaan, saatat yllättyä, kun hän sanoo rukoilevansa joka ilta ja aamu! Hän tietää kulkevansa yön varjoissa ja kaipaa pelastusta. Mutta hän luulee, että se on kaukana hänestä.

Ravintolan ulkopuolella tupakalla oleva mies haukkuu uskon asiat ja kirkon ”alimpaan helvettiin”. Puolen tunnin keskustelun jälkeen hän avaa sydämensä ja sanoo asian, jota hän ei ole sanonut kenellekään, ei edes omalle vaimolleen: hän rukoilee.

Hänkin kaipaa valoa. Kuitenkaan hän ei ymmärrä, että pelastus on aivan lähellä häntä.

Ystäväni, oletko sinä kuin seinänvieriä pitkin haparoiva sokea? Kompasteletko keskellä päivää niin kuin kulkisit yön varjoissa? Tai oletko parhaassa iässäsi jo kuolleen kaltainen?

Jos kaipaat ulos pimeydestäsi kohti valoa, kohti kirkkautta, niin Jeesuksella on sinulle iloinen uutinen. Hän on kärsinyt kuolemantuomion sinunkin synneistäsi. Usko se! Luota Jeesukseen, niin että rohkenet antaa elämäsi Hänen käsiinsä!

Luota siihen, että Hän tietää paremmin kuin sinä itse, mikä on sinulle hyväksi! Hän pitää sinut tiellä lankeemuksistasi huolimatta.

Yhdy sydämestäsi tähän rukoukseen, joka on myös omakin rukoukseni: ”Herra Jeesus, kiitos, että olet sovittanut minunkin syntini! Auta minua yhä syvemmin luottamaan Sinuun ja luopumaan omasta itsekkäästä tahdostani!”

Teksti: Veli Johannes