Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”. . . . Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Joh 19: 19,20
Miksi hepreaksi, jota käytettiin jumalanpalveluksissa? Miksi ei arameaksi, joka oli silloin Juudeassa yleinen puhekieli? Ja miksi ylipapit yrittivät saada Pilatusta muuttamaan tekstin sanamuotoa? Ehkä taulussa olikin luettavissa huikaiseva ilmoitus: ristillä teki kuolemaa ihmishahmossa itse Jumala, JHVH.
Jumalan nimi JHVH on niin pyhä, että juutalaiset eivät edelleenkään sano sitä ääneen. Se on lausumaton sana. Sen sijaan sanotaan ADONAI (Jumala).
Kerran saimme pitää vieraanamme radikaalia juutalaisneitoa. Hän uskalsi lausua Jumalan nimen JHVH ääneen ja sanoi, että jos hän olisi tehnyt tämän Jerusalemissa, niin . . . Samalla hän kuvaannollisesti vetäisi kädellään kaulansa poikki.
”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” on latinaksi ”Iesus Nazarenus Rex Iudaeorum”. Ota alkukirjaimet, niin muodostuu tuttu sana INRI.
Juutalaisessa kulttuurissa harrastettiin akrostikonien tekoa; sanojen alkukirjaimiin voitiin kätkeä viesti. Mikä viesti oli luettavissa hepreankielisessä tekstissä?
Hepreassa on määräävä artikkeli ha, arameassa ei. Heprean vu eli suomen ja liitetään seuraavaan sanaan, samoin määräävä artikkeli ha. Edelleen jos taulussa olikin käytetty nimitysten ”Jeesus Nasaretilainen” ja ”juutalaisten kuningas” välissä sidesanaa vu, niin teksti translitteroituna suomen aakkosilla kuuluu seuraavasti:
”Jeshua Hanozri Vumelech Hajehudim”.
Ystäväni, katso tarkkaan näitä sanoja, ihmettele ja vapise! Kumarru sijaiskärsijäsi, Lunastajasi edessä! Näe ristillä riippuva Herrasi, maailmankaikkeuden Luoja!
Kolossalaiskirjeestä voit lukea:
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” (2 Kor 5: 19, KR-38)
Teksti: Veli Johannes