Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni, Israel ei halunnut totella. Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ym- märryksensä varassa. Ps 81: 12,13
Oli itsenäisyyspäivä 6.12.1939. Neuvostojoukot olivat aloittaneet itärajalla massiiviset hyökkäyksensä viikkoa aikaisemmin. Suomi seisoi yksin jättivaltiota vastaan.
Silloin presidenttimme Kyösti Kallio ei rukoillutkaan julkisessa puheessaan Jumalalta apua vihollisarmeijaa vastaan. Hän näki todelliset vihollisemme: syntimme ja luopumuksemme, haluttomuuden totella Luojaamme. Hän ymmärsi: jos kansamme jäisi paatunein sydämin kulkemaan oman ymmärryksensä varassa, seurauksena olisi tuho.
Yhtykäämme sydämissämme hänen rukoukseensa:
”Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapahtavasta armostasi. Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että me tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme. Herra Jeesus Kristus, kaiken me voimme Sinun kauttasi, siihen me uskomme. Armahda meitä.” (Katso 10.2. ja 13.3.)
Kun Jumala sitten vastaa tähän rukoukseemme, niin saamme kääntyä kansakuntana. Me kuulemme jälleen Herramme ääntä emmekä kulje oman ymmärryksemme varassa.
Saamme iloiten laulaa: ”Me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua ikuisesti, toistamme ylistystäsi polvesta polveen.” (Ps 79: 13)
Teksti: Veli Johannes