Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Jeesuksen Kristuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen. Fil 3: 8
Paavali on edellä luetellut aikaisempia ylpeilyn aiheitaan: syntyperäinen israelilainen, ympärileikattu kahdeksantena päivänä, lain noudattajana fariseus ja lakiin perustuvassa vanhurskaudessa moitteeton. Lisäksi ”oikea” into kävi ilmi seurakunnan vainoamisessa.
Mutta, kun Jeesus sitten ilmestyi hänelle, hän joutui nöyrtymään. Kaikki entinen elämä olikin tappiota. Edessä oli toinen tie — Jeesuksen viitoittama tie. Valinta oli Paavalin. Ja Paavali valitsi oikein.
Kuinka usein sinäkin, ystäväni, olet valinnan paikalla elämäsi pienissä ja suurissa asioissa. Valinta on aina sinun. Ei kenenkään muun.
Valitse oikein! Valitsematta jättäminenkin on jo itse asiassa valinta. Lähdet ajelehtimaan, etkä tiedä minne.
Eräs kristitty veli kertoo, kuinka hänen siskonsa ja tämän aviomies olivat syvällä ruusuristiläisyyden ja teosofian maailmassa. Kun hänen siskonsa sitten teki kuolemaa sairaalassa, niin hän kävi aviomiehen kanssa pitkiä keskusteluja Jeesuksesta ja pelastuksesta — pelastuksesta sellaisena kuin Raamattu sen opettaa.
Mutta aviomies oli todennut murheellisena: ”En minä voi luopua, kun olen satsannut koko elämäni tähän.”
Hän tarkoitti hinduperäisiä oppeja, oppeja, joissa jälleensyntymisten kierrossa kasvatetaan hyvää karmaa omin teoin, kunnes kerran saavutetaan täydellisyys ja yhdytään maailmansieluun, Brahmaniin.
Hän kyllä tunsi sydämessään totuuden, mutta hän ei kyennyt nöyrtymään. Tämän maailman kunnia voitti. Hän ei valinnut Jeesusta, joka on tie, totuus ja elämä — ainoa tie Jumalan luo. Hän valitsi kuoleman tien.
Ystäväni, valitse sinä elämän tie!
Teksti: Veli Johannes