Hyvä on Herra! Iäti kestää Hänen armonsa, Hänen uskollisuutensa polvesta polveen. Ps 100: 5
Kuuntelen, kun lukiolaispoika laulaa tekemäänsä laulua Pietarin kutsumisesta ihmisten kalastajaksi. Katselen hänen isäänsä, joka on ollut perheensä kanssa vuosia lähetystyössä.
Katselen isoisää, maanviljelijää, joka on hoitanut sivutyönään kanttorin sijaisuuksia ja jonka 70-vuotispäivää nyt juhlitaan.
Muistelen isoisän isää, joka Sanassa väkevänä kantoi pilkkanimeä ”Alakylän apostoli”. Mutta, joka eli vielä väkevämpänä kristillisyyttä arkielämän paineissa niin kuin päivän sankarikin.
Muistelen isoisän isoisää ja hänen kaikkia seitsemää poikaansa, jotka kerättiin aina sunnuntaiaamuisin pöydän ääreen. Ja sitten veisattiin virsiä.
Siinä viiden sukupolven siunaus!
Minutkin, uskosta osaton, ympättiin tähän siunauksen ketjuun avioliiton kautta. Sain löytää Jeesuksen elämäni Herraksi.
Kuuntelen, kun luetaan psalmin 1 sanoja hänestä, joka ei astu syntisten teille. Hänestä, joka tutkii Sanaa ja joka löytää sieltä ilonsa. Ja tiedän, että tämä on kulkenut perintönä isältä pojalle. Päivän sankarille luetaan sanat:
”Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu, se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu.” (Ps 1: 3)
Kuuntelen suvun historiaa, kuinka isä ja äiti pimeässä aitassa polvillaan huusivat Herran puoleen, kun heidän pieni poikansa, nyt 70-vuotias, taisteli elämästään aivokalvon tulehduksen takia.
Ja tiedän, että samaisen äidin usko oli kerran sammua vastasyntyneen esikoistytön menehtyessä.
Mutta kuitenkin Herran armo on kantanut läpi surujen ja ilojen. Läpi sukupolvien!
Ystäväni! Mitä muuta voin sanoa, kuin että iloitkoon maa ja kohottakoon riemuhuudon Herralle, sillä:
Hyvä on Herra! Iäti kestää Hänen armonsa, Hänen uskollisuutensa polvesta polveen.
Teksti: Veli Johannes