Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki, mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi. Mark 11: 25
Ollessaan peruskoulun yhdeksännellä luokalla isätön ja äitinsä kaltoin kohtelema tyttö kirjoitti kortin uskonnonopettajalleen. Pari vuotta aikaisemmin toisen koulun oppilaana hän oli yrittänyt polttoitsemurhaa. Nyt hän siis lähetti kortin opettajalleen. Hän kirjoitti:
”Joka päivä on tehtävä valinta. On valittava elämän ja rauhan laki tai vihan ja kuoleman laki.
T: Ysi-luokkalainen pieni tyttö, joka haki turvaa sinusta ja löysikin ystävän. Minä tulen aina muistamaan sinut. Kiitoksia sinulle oikein paljon. Oma äitylini. Olet sellainen, jonka olisin omankin äitini tahtonut olevan.” Kului vuosia. Löytyi aviomies. Syntyi ensimmäinen lapsi, ja opettaja ja hänen miehensä tulivat kummeiksi. Äiti ei pitänyt mitään yhteyttä tyttäreensä.
Sitten äiti joutui sairaalaan; lähtö oli edessä. Kummimies kehotti tytärtä sopimaan äitinsä kanssa ja vei hänet autolla sairaalaan. Kummin kanssa äiti kyllä keskusteli mutta ei vastannut sanallakaan tyttären epätoivoisiin keskusteluyrityksiin.
Tapaaminen päättyi ilman sovintoa kummin suureksi suruksi. Tytär oli jo ovella, kun hän äkkiä kääntyi ja sanoi: ”Äiti, minä annan sinulle anteeksi.”
Jäätävä hiljaisuus. Äiti istui selin — edelleen täysin mykkänä. Seuraavana yönä äiti sai siirtyä hiljaisuuden maahan.
Mutta tytär sai rauhan sisimpäänsä. Hän oli tehnyt niin kuin Jeesus kehottaa: ”Antakaa anteeksi kaikki, mitä teillä on jotakuta vastaan.”
Ystäväni, kannatko sinä anteeksiantamattomuuden tuhoavaa taakkaa? Jos kannat, kannat aivan turhaan!
Teksti: Veli Johannes