Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä. Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan, johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen. Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän. Jes 57: 17-19
Tässä Herra puhuu omaisuuskansalleen, Israelille, joka on uppiniskaisuudessaan kääntynyt epäjumalien puoleen ja hylännyt Luojansa. Israel on harjoittanut julkeaa uskottomuutta. Mutta nyt Herra tahtoo parantaa kansansa ja antaa sille lohdutuksen.
Jo aikaisemmin Herra on murheissaan kysynyt: ”Ketä sinä niin pelkäsit, ketä niin säikyit, että petit minua? Minua et muistanut, minusta et välittänyt.” (Jes 57: 11)
Minua et muistanut! Näin Herra sanoo sinullekin ja minulle. Kun Jumalamme unohtaen olemme kulkeneet harhaantuneina omien halujemme teitä.
Vapisetko, kun Herra sanoo nähneensä ne tiet?
Mutta Hän tahtoo parantaa sinut, koska ne tiet, joita nyt suret ja häpeät, Hän on nähnyt. Hän tahtoo johdattaa sinun askeleitasi. Hän tahtoo antaa sinulle lohdutuksen.
Ihmeellinen Jumala!
Kiitä Hänen johdatuksestaan ja lohdutuksestaan!
Ja juuri silloin, kun Hänen mielensä mukainen murhe alkaa painaa mieltäsi, juuri silloin, sinun sureville huulillesi Hän antaa ylistyksen hedelmän.
Ja ylistys on Herrasi kunniaksi!
Sen hedelmä on sinun itsesi ravinnoksi!
Teksti: Veli Johannes