Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Luuk 17: 14
Jeesusta vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä, jotka pysähtyivät ja huusivat Häntä armahtamaan heidät. Jeesus ei tehnyt konkreettista parantamisihmettä, vaan käski heidät pappien luo näyttämään itsensä. Lain mukaan spitaalista parantuneen piti mennä papin luo, joka julistaisi hänet puhtaaksi.
Miehet lähtivät spitaalisina — uskossa. Hehän vasta mennessään puhdistuivat. Kaikki kymmenen. Surullista on lukea, että vain yksi palasi kiittämään. Ja hänkin samarialainen, valittuun kansaan kuulumaton. Muille riitti spitaalista parantuminen. He uskoivat Jeesuksen kykyyn parantaa heidät. Todellinen usko Jeesukseen jäi kuitenkin puuttumaan. Sen osoitti kiittämättömyys.
Ystäväni, älä sinä unohda kiitosta!
Jopa usko Jeesukseen parantajana ei ollut itsestään selvyys — ei ainakaan Jeesuksen kotikaupungissa. Raamatusta luet: Koska he eivät uskoneet häneen, hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa. (Matt 13: 57,58)
Tutustuin kerran johtajaan, joka kärsi selkäkivuista. Hän ei saanut apua lääkäreiltä eikä lääkkeistä. Ehdotin, että rukoillaan Jeesuksen nimessä selän puolesta. Kaksi viikkoa kului, ja tavattiin taas. Kysyin: — Entäs selkä?
— Ei se ole parantunut. — Jos selkä olisi parantunut, kiinnostaisiko Jeesus? — Ei tippaakaan! oli jämäkkä vastaus. Hänelle olisi riittänyt selkäsäryn loppuminen. Mutta Jumala tahtoi parantaa hänen sielunsa. Puolisen vuotta iltakeskusteluja, ja hän löysi uskon Jeesukseen. Ja kun vuoden kuluttua hänen maallinen elämänsä päättyi onnettomuudessa, hän sai siirtyä rajan yli Jeesus turvanaan.
Herra, anna minun kiittää pelastuksen lahjasta!
Anna minun uskoa jo ennen kuin näen vastauksen rukoukseeni! Älä anna minun masentua, jos vastaat: ei! Sekin on minun parhaakseni. En vain usein ymmärrä sinun salattuja suunnitelmiasi.
Ja anna minun elää kiitoksessa!
Teksti: Veli Johannes