Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala. Ps 51: 19
Profeetta Natan oli käynyt nuhtelemassa Daavidia, kun tämä oli rikkonut raskaasti Jumalan tahtoa vastaan Batseban tapauksessa.
Nyt Daavid oli köyhänä Herransa edessä, syntinsä tiedostaneena ja armahdusta anovana. Hän pyytää vain: ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.” (Ps 51: 3)
Hän ymmärsi, että ’jos hän toisi teurasuhrin, se ei miellyttäisi Jumalaa, polttouhriakaan Jumala ei huolisi’.
Sydän särkyneenä Daavid voi vain sanoa: ”Murtunut mieli on minun uhrini.”
Sinä, jonka mieli on murtunut ja sydän särkynyt! Sinä, joka vaellat masennuksen erämaassa tai makaat epätoivoisena syyllisyyden yössä. Sinä, joka olet murheissasi oman syntisyytesi tähden. Sinä, joka tunnet sydämesi köyhyyden Jumalan edessä.
Juuri sinä olet onniteltava eli autuas! Juuri sinulle Jeesus sanoo: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. (Matt 5: 3,4)
Kun Daavidin tavoin tunnustat syntisi ja syyllisyytesi, tuot murtuneen mielesi uhriksi, niin uskallat rukoilla:
”Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.” (Ps 51: 12)
Ja Kaiken Lohdutuksen, Kaiken Armon Jumala tulee lohduttamaan sinua. Taivasten valtakunta on avautuva sinulle taas kerran.
Teksti: Veli Johannes