”Tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme! Älkää olko siis murheellisia, vaan iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne.” Neh 8: 10
Jerusalemin muurit oli korjattu. Nehemian johdolla työ oli saatu valmiiksi. Silloin pakkosiirtolaisuudesta palannut Israelin kansa kokoontui yksimielisesti Vesiportin aukiolle ja pyysi lainopettaja Esraa lukemaan heille lain kirjaa. Ja Esra luki aina aamuvarhaisesta keskipäivään asti. Ja kaikki kuuntelivat tarkkaan.
Kansa itki kuullessaan, mitä lain kirjassa sanottiin. He heittäytyivät polvilleen ja rukoilivat Herraa kasvot maahan painettuina.
Sillä he olivat ymmärtäneet sen, mitä heille oli luettu.
Silloin Esra julisti sen päivän pyhitetyksi Herralle ja kehotti: ”Älkää olko siis murheellisia, vaan iloitkaa.”
Entä minä!
Avaan Raamattuni, ja Jumala armossaan antaa minun ymmärtää sen, mitä luen. Näen ilmestyksenomaisesti itseni niin kuin en koskaan aikaisemmin. Näen itseni Jeesuksen, Vapahtajani, silmin. Näen avuttomuuteni ja syntisyyteni.
Silloin Jumalan Poika katsoo minuun ja sanoo: ”Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut.” (Ilm 3: 1)
Ja kun murhe, joka on Jumalan mielen mukainen, täyttää sieluni, silloin lankean Vapahtajani eteen syntini tunnustaen. Ja taas kerran Hän tekee minut eläväksi.
Se päivä on pyhitetty päivä.
Sieluni, älä ole murheellinen! Iloitse, sillä itse Herra Jeesus, kuoleman voittaja, on sinun voimasi!
Teksti: Veli Johannes