Siitä, joka puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta, tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen. 2 Tim 2: 21
Näin Paavali ohjaa Timoteusta, hengellistä poikaansa. Mutta mitä sisältyy sanoihin ”kaikesta tuollaisesta”?
Riidat, epäpyhät ja tyhjänpäiväiset puheet, typerät ja asiattomat väittelyt! Näistä kielen synneistä Paavali kehottaa nuorta Timoteusta puhdistamaan itsensä.
Suuressa taloudessa on kultaisia ja hopeisia astioita arvokkaaseen käyttöön sekä puu- ja saviastioita arkikäyttöön.
Haluatko olla jalometalliastia, puhdistettu, Jumalalle erotettu, hyödyllinen ja arvokkaaseen käyttöön sopiva?
Kuule siis Jeesuksen varoitusta siitä, mikä saastuttaa ihmisen. Kun ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset puetaan sanoiksi, ne saastuttavat ihmisen.
Kiitän tänä päivänä Jumalaa siitä, että hän pysäytti minut, silloin vielä hengellisistä asioista tietämättömän nuorukaisen. Olin menossa luokkatoverini kanssa Helsingin yliopistolle rehtorin tilaisuuteen, jossa hän kättelemällä otti vastaan nuoret ylioppilaat. Siinä jutellessamme ihmettelin, kun toverini näytti oudon vaivautuneelta.
Vihdoin hän uskalsi kysyä minulta: — Aiotko puhua tuolla tavalla rehtorillekin siellä tilaisuudessa?
— Miten niin? — No, kun joka toinen sanasi on kirosana! Olisin halunnut häpeästä vajota Fabianinkadun asfaltin läpi. Kuuri oli todella tehokas. Tässä suhteessa puheeseeni tuli täydellinen muutos.
Ei Jumala valitse sanojamme. Me itse teemme valintamme. Ja kun teemme oikean valinnan, Jumala auttaa meitä siinä.
Jeesus sanoo, että ”saastainen rypeköön saastassaan” ja ”pyhä edetköön pyhyyden tiellä”. (Ilm 22: 11)
Herra, auta etten sanoillani saastuttaisi itseäni! En halua rypeä väärien sanojen ja puheiden suossa!
Herra, haluan olla pyhyyden tien kulkija!
Ystäväni, haluathan sinäkin!
Teksti: Veli Johannes