. . . jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä. Apt 17: 27
’Jotta ihmiset etsisivät Jumalaa!’
Maailma on täynnä uskontoja. Jokaisella kansalla, heimolla ja yhteisöllä on omat jumalansa. Kaikki me etsimme Jumalaa, toiset tietoisesti, toiset tietämättään.
Eräs autonkorjaaja totesi minulle, kun keskustelimme hengellisistä asioista, olevansa ateisti. Kuitenkin hän kuului ortodoksikirkkoon. Eikö se osoita, että hän ei tullut toimeen ilman Jumalaa? Hän ojensi kätensä ja sanoi: ”Silloin voin uskoa, jos Jumala ilmestyy minulle tuohon eteeni. ”
Hän etsi hapuillen Jumalaa.
’Jumala ei kuitenkaan ole kaukana yhdestäkään meistä.’ Itse asiassa vain yhden rukouksen päässä.
Nuori mies, lukioluokkansa paras matematiikassa, oli vakaumuksellinen ateisti. Hän halusi todistaa, ettei ole olemassa Jumalaa. Hän keksi mielestään ”nerokkaan” suunnitelman: hän rukoilee Jeesusta elämäänsä. Ja kun ei tapahdu mitään, se todistaa, ettei Jumalaa ole.
”Kävi hullusti. Tulin uskoon.” Näin leikkimielisesti hän sitten totesi vanhana, vaeltaneena kristittynä.
Rakas ystävä, piinaavatko sinua joskus epäuskon ajatukset? Älä masennu. Jumala on vain käsivarren mitan päässä. Oikeastaan vielä lähempänä. Vain yhden rukouksen päässä.
Rukoile tuon nuorukaisen rukous. Rukoile sydämesi pohjasta Jeesusta elämääsi. Jätä koko elämäsi Hänen lävistettyihin käsiinsä. Ja elämässäsi tapahtuu jotakin yliluonnollista ja käsittämätöntä.
Jumala ottaa sinut omakseen!
Teksti: Veli Johannes