26.10.2021

Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. 1 Tess 5: 5

Rakas sielu, tässä on sana sinulle, joka olet vastannut Jumalan kutsuun. Olet valon ja päivän lapsi, koska sillä hetkellä, kun otit Jeesuksen vastaan, kuolit ja synnyit uudesti; siirryit pimeydestä valoon.

Uusi syntymäsi ’ei ole verestä, ei ruumiin halusta, ei miehen tahdosta, vaan Jumalasta’. (Joh 1: 13) Sinä et enää kuulu yölle etkä pimeydelle. Hän on aloittanut sinussa uuden luomistyön. Hänen armonsa ”aurinko” valaisee ja lämmittää sinua.

Mutta, kun katsot vaellustasi, näet niin vähän kasvua ja niin paljon lankeemuksia. Tätä murehdit. Mutta tämä sinun murheesi on Jumalan mielen mukaista, sillä se saa aikaan parannuksen.

Voit miettiä sanontaa: armonkin alla arpi on arka!

Tämän oman arpeutuneen haavansa Paavalikin tunsi elämänsä loppuun saakka. Hän oli ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä, mutta Herra Jeesus oli armahtanut hänet ja ottanut hänet palvelukseensa.

Ja silloin hän, seurakunnan vainooja, kutsuu itseään ’apostoleista vähäisimmäksi’ ja katsoo, ettei ansaitse edes apostolin nimeä. (1 Kor 15: 9)

Efesolaisille hän arvioi itsensä ’kaikista pyhistä vähäisimmäksi’. (Ef 3: 8)

Ja sitten Timoteus, hänen oma hengellinen poikansa, saa kuulla hänen syvimmät sydämenlyöntinsä: ”Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. (1 Tim 1: 15)

Ystäväni, katso Paavalin esimerkkiä! Hänen laillaan taistele jalo taistelu! Äläkä vajoa masennuksen suohon!

Vaikka arpesi on arka, niin siitä huolimatta oikaise hervonneet kätesi ja halvaantuneet polvesi!

Olethan päivän ja valon lapsi!

Teksti: Veli Johannes