”Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” Mark 9: 22-24
”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” Ja Jeesus auttoi. Hän käski, ja saastainen henki lähti pojasta.
Joku on kärjistetysti todennut, että hätärukous on ainoa aito rukous. Miksi näin? Siksi, että hädässäsi sinä rukoilet sydämesi pohjasta.
Kuinka usein mekin hädässämme huudamme Jumalan puoleen! Rukoilemme ”uskossa”, mutta mielen pohjalla väijyy epäuskon henki. Pojan isä tunnisti tämän meissä jokaisessa piilevän epäuskon siemenen. Ja hän toi epäuskonsa rehellisesti Jeesukselle. Hän tahtoi uskoa, mutta ei kyennyt. Ja siihen hän pyysi Jeesukselta apua. Rakas Jumalan lapsi, tee sinäkin samoin! Älä yritä uskotella uskoa itsellesi! Usko on Jumalan lahja sinulle.
Raamatun mukaan meidän olisi pidettävä ajatuksemme
kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. (Room 12: 3)
On kahdenlaista epäuskoa: toinen ei tahdo ja toinen ei kykene. Jos et tahdo uskoa, olet kuoleman tiellä. Jeesus ei voi auttaa sinua, koska Hän ei pakota ketään. Julkisen toimintansa aikana Jeesus tuli kerran kotikaupunkiinsa. Mutta ihmiset torjuivat Hänet epäuskossaan.
Niinpä hän ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa; vain muutamia sairaita Hän paransi panemalla kätensä heidän päälleen.(Mark 6: 5)
Mutta jos tahdot uskoa, vaikka et kykene uskomaan, olet kuitenkin onniteltava. Sillä olet elämän tiellä. Ja Jeesus vastaa huutoosi ja auttaa, kuten Hän auttoi isää ja saastaisen hengen vallassa ollutta poikaa.
Kiitä Jeesusta, kun Hän tuo avun heikkouteesi!
Teksti: Veli Johannes