Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, sinä annat minulle voimaa elää. Ps 138: 7
Näin kirjoittaa Daavid. Onko menossa vaihe, kun Daavid pakenee murhanhimoista kuningas Saulia? Vai pakeneeko hän poikaansa Absalomia, joka tavoittelee hänen henkeään? Emme tiedä. Mutta sen tiedämme, että Herra antoi Daavidille voimaa elää. Daavid sai myös voiman kahdesti säästää Saulin hengen eikä kohottaa kättään ’Herran voideltua’ vastaan.
Ystäväni, joudutko sinäkin kulkemaan ahdingosta ahdinkoon? Ihmettelet, miksi näin? Astu Daavidin poluille! Silloin nouset murheesta iloon.
Aloita kiittämällä koko sydämestäsi Jumalaa! Näin Daavidkin aloitti psalminsa, Jumalan ylistyksellä. Näe Jumalan käsi ahdingossasi niin kuin Daavid aina näki. Kun hän pakeni Absalomia, niin Simei lateli hänelle kirouksia. Toiset olivat valmiit lyömään pään poikki Simeiltä, mutta Daavid sanoi: ”Antakaa hänen huutaa kirouksiaan, jos Herra on häntä käskenyt.” (2 Sam 16: 11) Täten ahdinkojen kautta Jumala valmisti palvelijaansa Daavidia luottamaan yksin Häneen.
Näin Jumala tekee sinullekin armossaan. Luota, että ahdinkoosi on koittava Jumalan aika, aika, jolloin Hän ojentaa kätensä, väkevän kätensä sinun avuksesi. Saat sydämeesi voimaa ja rohkeutta. Voit painua polvillesi ja Daavidin tavoin sanoa: ”Minkä olet osalleni varannut, sen sinä, Herra, viet päätökseen.” (Ps 138: 8)
Nöyrry tähän tunnustukseen, kiitä Jumalaa Hänen armostaan ja pyydä Häntä tekemään työnsä sinussa loppuun! Daavidin sanoin: ”Iäti kestää sinun armosi. Ethän jätä kesken kättesi työtä!” (Ps 138: 8)
Teksti: Veli Johannes