Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Matt 28: 16,17
Joskin muutamat epäilivät?!!
Miten he saattoivat epäillä? Olivathan he kulkeneet Jeesuksen seurassa yli kolme vuotta. Olihan Jeesus ilmestynyt heille ylösnousemuksensa jälkeen lukuisia kertoja. Olivathan he noudattaneet Jeesuksen käskyä ja vaeltaneet yli sata kilometriä Jerusalemista Galileaan. Nyt nähdessään Mestarinsa he kuitenkin epäilivät.
Tälle joukolle Jeesus sitten antoi käskyn tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Ihmissilmin katsottuna tehtävä oli mahdoton. He olivat vain pieni joukko oppimattomia kansanmiehiä. Mutta he saivat lupauksen, että heidät puetaan voimalla korkeudesta.
Kun Pyhä Henki lankesi helluntaina, niin opetuslapset saivatkin aivan uuden rohkeuden julistaa ilosanomaa Jeesuksesta. Epäuskoisista opetuslapsista tuli todistajia Jerusalemista alkaen aina maan ääriin saakka.
Rakas uskonystävä, sinutkin puetaan voimalla korkeudesta, jos sitä pyydät! Katso vain Jeesukseen ja usko! Katso ja opi! Nosta purjeesi, ohjaa purtesi elämän merelle! Älä jää epäuskon satamaan! Äläkä nukahda toimettomuuteen! Sinullekin Jeesuksella on annettavana tehtävä. Mikä se onkin, ole siinä uskollinen.
Jeesuksen itsensä valitsemat apostolit, hekään, eivät olleet uskon supersankareita. He olivat epäuskoisia ja keskenään kiisteleviä syntisiä, sellaisia kuin sinä ja minä. Mutta juuri heille ja meille Jeesus julistaa: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Mark 2: 17)
Kiitä Jeesusta, minun sieluni, Hän on minut kutsunut! Hän, minun parantajani, pyyhkii pois epäuskon pilvet.
Ylistä Jeesusta, henkeni ja kaikki mitä minussa on!
Teksti: Veli Johannes