Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja. Kaikki, minkä teette, tehkää rakastavin mielin! 1 Kor 16: 13,14
Valvokaa, pysykää uskossanne lujina! Näin Paavali aloittaa loppukehotuksensa korintin seurakunnalle. Hänellä oli kaksi suurta huolenaihetta kirjoittaessaan tätä kirjettä. Seurakunta oli unohtamassa ristin, ja jotkut heistä jopa kielsivät kuolleiden ylösnousemuksen.
Sen tähden Paavali olikin aloittanut kirjeensä julistuksella rististä, sen hulluudesta, joka voittaa maailman viisauden. Hän muistuttaa, ettei ollut halunnut heidän luonaan tietää mistään muusta kuin Jeesuksesta, ristiinnaulitusta Kristuksesta.
Ja kirjeessään ennen lopputervehdyksiä ja -asioita hän kirjoittaa vielä pitkän jakson Kristuksen ja kuolleiden ylösnousemuksesta sekä ylösnousemusruumiista.
Sen jälkeen hän kiteyttää rohkaisunsa korinttilaisille kehotukseen: ”Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita, olkaa vahvoja.”
Rakas ystävä! Tämä korinttilaisille kirjoitettu on myös sinulle. Valvo, pysy uskossa lujana, urheana ja vahvana!
Vaella näin ja kuule vielä Paavalin kehotus: Tee!
Mutta mitä teen? Ja miten teen sen, minkä teen?
Aikaisemmin Paavali on jo kirjoittanut verrattomasti muita paremmasta tiestä. Vaikka hän puhuisi ihmisten ja enkelien kielillä, profetoisi ja tuntisi kaiken tiedon, mutta häneltä puuttuisi rakkaus, ei hän olisi mitään.
Vaikka hän siirtäisi vuoria, jakaisi omaisuutensa köyhille tai antaisi polttaa itsensä tulessa, mutta häneltä puuttuisi rakkaus, ei hän olisi mitään. (1 Kor 13)
Niinpä Paavali vielä tiivistää nämä sydämenlyöntinsä korinttilaisille ja myös sinulle ja minulle:
Kaikki, minkä teette, tehkää rakastavin mielin!
Teksti: Veli Johannes