Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Toinen on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näitä suurempaa käskyä ei ole. Mark 12: 30,31
Näin Jeesus vastasi, kun muuan lainopettaja tuli Hänen luokseen kysymään lain tärkeintä käskyä.
Jerusalemissa oli menossa Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeinen viikko ja viimeinen julkinen esiintyminen. Jeesuksen luokse saapui erilaisia ihmisryhmiä kysymyksineen — toiset vilpillisin toiset vilpittömin kysymyksin. (Mark 11: 27- 12: 34)
Ensiksi tulivat ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat tiukkaamaan Jeesuksen valtuuksia opettaa. Sitten suuri neuvosto lähetti muutamia fariseuksia ja Herodeksen kannattajia esittämään ansaksi tarkoitetun kysymyksen veron maksamisesta keisarille.
Seuraavaksi kysyjien ryhmä edelleen pieneni pelkiksi saddukeuksiksi, jotka esittivät ovelan kysymyksen ylösnousemuksesta. Viimeisen kysymyksen esitti vain yksi ainoa lainopettaja. Ja tämän jälkeen ”kukaan ei enää rohjennut kysyä Jeesukselta mitään. (Mark 12: 34)
Jeesuksen vastaukset tukkivat vastustajien suut. Ja kun Jeesus julisti Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen lain suurimmaksi käskyksi, niin se tukki kaikkien kysyjien suut.
Ystäväni, tukkiiko tämä myös sinun suusi? Tunnet varmaan itsesi vajaaksi niin monen muun tavoin, kun yrität toteuttaa tätä rakkauden kaksoiskäskyä.
Rakkauden lähimmäiseen ymmärrät vaivattomasti. Autat. Et etsi vain omaa etuasi, vaan myös toisten parasta. Et kanna kaunaa. Jopa rukoilet vihamiestesi puolesta. Mutta se Jumalan rakastaminen? Koko sydämestäsi! Koko sielustasi! Koko voimastasi!
Katso lastaan rakastavaa isää! Katso lasta ja opit, mitä on rakastaa Jumalaa! Lapsi osoittaa isälleen rakkautta olemalla kuuliainen hänelle.
Jumalan rakastaminen onkin meidän ihmislasten kuuliaisuutta taivaalliselle Isällemme, kuuliaisuutta sydämen halusta ei pakosta.
Teksti: Veli Johannes