2.10.2021

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Hepr 11: 1

Mitä usko sitten on? Onko minulla oikeaa uskoa? Tätä sinä ja minä ja jokainen kristitty joudumme pohtimaan.

Eräs julistaja kiteytti uskon ulottuvuudet neljään sanaan: vakuuttuminen, luottaminen, turvautuminen ja kuuliaisuus.

Uskon isäksi kutsuttu Abraham asetetaan usein meille esikuvaksi. Koska hän oli vakuuttunut, hän oli totellut Jumalan kutsua ja lähtenyt matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. Uskossa hän oli saapunut Kanaanin maahan. Uskossa hän katseli Luvattua maata. Olihan Herra sanonut: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” (1 Moos 12: 7)

Neljäsataa vuotta myöhemmin tämä lupaus muuttui todellisuudeksi, kun Israelin kansa vapautui Egyptin orjuudesta ja ylitti Joosuan johtamana Jordanvirran.

Lupaus on todellisuutta tänäänkin, Israelin valtiossa. Kaksi tuhatta vuotta hajaannuksissa olleet juutalaiset ovat palanneet isiensä maahan. Me saamme nyt nähdä sen, minkä Abraham näki vain uskon silmin.

Uskossa hän otti vastaan Jumalan lupauksen: ”Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.” (1 Moos 22: 18)

Tämäkin lupaus täyttyi, kun Sana tuli lihaksi. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Daavidin poika ja Abrahamin poika, syntyi maailmaan.

Siunaus maailman kaikille kansoille!

Herra avaa minunkin sisäiset silmäni, että näkisin sen, mitä ei nähdä! Että näkisin, millaiseen toivoon Sinä olet minut kutsunut!

Että uskossa vakuuttuisin Sinun Sanasi totuuksista!

Teksti: Veli Johannes