Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja, jotta tietäisit, mistä tie kulkee. Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut. Jer 31: 21
Tässä on sana Israelin kansalle, jonka Herra oli valinnut omaksi kansakseen ylistämään Häntä ja tuottamaan Hänelle kunniaa ja mainetta.
Israelin kansalla oli kaksi suurta merkkikiveä: vapautuminen Egyptin orjuudesta ja saapuminen Luvattuun maahan. Vaikka nämä tienviitat oli paalutettu kansakunnan muistiin, niin siitä huolimatta kansa käänsi selkänsä Herralle kerta toisensa jälkeen.
Näin uppiniskaisen kansan syntivelka oli vähitellen täyttynyt. Ja Herran oli täytynyt siirtää myös Juudan kansa pakkosiirtolaisuuteen. Mutta sinne Babyloniaan Jumala ilmoittaa Jeremian kautta, että uusi tienviitta on odottamassa mieleen painettavaksi ja jälkipolville kerrottavaksi: ”Kun Babylonian seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, minä tuon teidät takaisin omaan maahanne.” (Jer 29:10)
Apostoli Pietari kutsuu meitä, kristittyjä, Jumalan omaksi kansaksi, joka on määrätty julistamaan Hänen suuria tekojaan. Kehotus pystyttää merkkikiviä ja asettaa tienviittoja on siis meillekin, sinulle ja minulle.
Kun Jumala kutsui sinut pimeydestä ihmeelliseen valoonsa, niin siinä on yksi valtava merkkikivi.
Mitähän muita merkkikiviä ja tienviittoja löydät elämästäsi? Mistä ahdingoista Herra on auttanut? Missä Hän on ohjannut valintojasi? Kerro niistä lapsillesi ja lastenlapsillesi! Kiitä ja ylistä Luojaasi! Näin tuotat Hänelle kunniaa ja mainetta.
Rakas kanssakulkijani, tunne menneisyytesi, niin näet tulevaisuutesi! Mistä olet tulossa? Minne olet menossa?
Paina mieleesi tie, se polku, jota olet kulkenut!
Teksti: Veli Johannes