Mitä minä puhun hänelle, mitä minä sanon hänelle, joka on kaiken tämän tehnyt? Mielessäni minä käyn lävitse elämäni vuodet sydämessäni murhe. Jes 38: 15
Seulotko sinäkin elämäsi vuosia murhe sydämessäsi? Kysytkö, mitä puhuisit ja sanoisit Luojallesi?
Näin teki Juudan kuningas Hiskia, kun sairastui ja oli kuolemaisillaan. Hän kääntyi Herran puoleen ja avasi Hänelle sydämensä ahdistuksen:
”Minä ajattelin: Kesken päivieni juoksun minun on mentävä pois. Tuonelan porttien tuolla puolen joudun viettämään ne vuodet, jotka minulta jäivät elämättä.
Minä ajattelin: En enää saa nähdä Herraa elävien maassa, en enää katsella ihmisiä maailman asukkaiden parissa.” (Jes 38: 10,11)
Ystävä kallis! Tulevat, elämättä jäävät vuodet, niitäkö suret? Päivät ja yöt! Yksin! Väsynein silmin, ehtyvin voimin! Elämän kangas loppuun kierrettynä!
Et ole ainoa ahdistuksessasi. Kuuntele Hiskiaa:
”Kuin paimenen teltta minun majani puretaan ja viedään pois. Kuin kutoja minä olen kiertänyt loppuun elämäni kankaan, ja nyt minut leikataan loimilangoista irti. Koko päiväksi sinä jätit minut yksin, yöhön saakka.
Minun silmäni väsyivät tähytessään korkeuteen. Herra minä olen ahdingossa, auta minut siitä.” (38: 12,14)
Ja Herra auttoi. Hän näki Hiskian katkerat kyyneleet ja kuuli hänen rukouksensa. Silloin Hän lisäsi Hiskian elinpäiviin vielä viisitoista vuotta.
Herra, autathan minuakin turvaamaan ja luottamaan Sinuun! Onhan elinpäivieni luku yksin Sinun kädessäsi. Auta minua kiittämään vuosista, jotka minulle annat!
Teksti: Veli Johannes