Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, Sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk 23: 46
Jumalan Poika, Ihmisen Poika, muisti vielä viime hetkellään rukouksen, jonka jokainen juutalaisäiti opetti lapselleen. Rukous piti lausua illalla viimeisenä asiana ennen nukkumaan menoa.
Sinullekin ehkä lapsena opetettiin iltarukous: ”Levolle lasken Luojani, armias ole suojani!” Samoin jokainen juutalaisäiti opetti lastaan sanomaan, ennen kuin uhkaava pimeys laskeutui: ”Sinun käsiisi minä uskon henkeni.” (Ps 31: 6) Jeesus rukoili vieläkin hellemmin, sillä hän aloitti rukouksen sanalla Isä.
Raamattu kertoo kaksitoistavuotiaasta Jeesuksesta, että Hän oli vanhemmilleen kuuliainen. Vielä ristilläkin Ihmisen Poika oli äidilleen kuuliainen. Hän rukoili lapsena oppimansa rukouksen, ennen kuin kuoleman pimeys laskeutui Hänen ylleen.
Hän oli kulkenut kuuliaisena loppuun Lähettäjänsä, Isänsä, valmistaman kärsimystien. Nyt oli ihmiskunnan synnin sovitushetki. Nyt oli tehtävä saatu päätökseen. Vielä viimeiset sanat: ”Se on täytetty.” Ja Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. (Joh 19: 30)
Näin Jumalan Poika kuoli ristillä niin kuin lapsi, joka nukahtaa isänsä käsivarsille!
Herra, anna minunkin kulkea Sinulle kuuliaisena edessä oleva elämänpolkuni ja uskoa henkeni Sinun käsiisi!
Teksti: Veli Johannes