Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan. 1 Kor 9: 25-27
Päämäärätön ihminen sortuu helposti, kun hän joutuu koettelemuksiin. Viktor Frankl, logoterapian kehittäjä, selviytyi hengissä natsien keskitysleireillä. Siellä hän huomasi: vangit, joilla oli elämässään jokin päämäärä selvisivät hengissä todenäköisemmin kuin ne, jotka olivat menettäneet kaiken toivon.
Ystäväni, onko sinulla toivo? Oletko asettanut itsellesi selkeän päämäärän vai juoksetko päämäärättömästi?
Elämän kilpakentällä joudut nyrkkeilemäänkin. Mihin suuntaat iskusi? Huidotko kanssakulkijoitasi? Huidotko peräti ilmaan? Vai kohdistatko iskut omaan syntiseen ruumiiseesi kuten Paavali? Ja pakotat sen tottelemaan.
Antiikin olympialaisissa laakeriseppele oli voittajan palkinto. Nyt se on kultamitali. Kestävyysjuoksijat alistuvat tuhansiin ja taas tuhansiin juoksukilometreihin harjoituksissaan, koska heillä on päämäärä: kultamitali olympiakisoissa.
Päämääräsi voi olla suuri tai hyvin vaatimaton tai peräti väärä. Kuitenkin päämäärä antaa sinulle voimaa pyrkiessäsi kohti tavoitetta. Kestät kärsimyksiä, jopa yli voimiesi käyviä.
Sinun ”taivaaseen juoksijan” kannattaa muistaa päämäärä selkeästi. Sinun on juostava perille asti uskosi säilyttäen. Älä unohda tätä ykköspäämäärää! Älä vaivu uneliaisuuteen! Voit miettiä juoksijalegenda Paavo Nurmen varoitusta: ”Jos sinulla ei ole päämäärää, pysyt paikallasi ja taannut.”
Paavalilla oli yksi ainoa suuri päämäärä silmissään. Hän juoksi kohti maalia saavuttaakseen sen, voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen.
Rakas Jumalan lapsi, olkoon se sinunkin päämääräsi!
Teksti: Veli Johannes