Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Jaak 1: 2
Miksi meidän pitäisi iloita koettelemuksista, kaikista niistä, joihin Jumala meidät armossaan johdattaa?
Ystäväni, huomaa ensiksi, että koettelemus on eri asia kuin kiusaus! Kiusaus sisältää houkutuksen syntiin — koettelemus ei.
Huomaa toiseksi, että ’Jumala ei kiusaa ketään’, vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. (Jaak 1: 14)
Huomaa kolmanneksi, että Jaakob kehottaa pitämään pelkkänä ilona nimenomaan koettelemuksia, ei siis kiusauksia, jotka ovat pimeydestä.
Koettelemukset eivät olekaan sattumaa, vaan Jumalan johdatusta. Niillä Hän opettaa lapsilleen jotain hyvin kallisarvoista. Jumala ei pidä vaikeuksina lähettämiään koettelemuksia, vaan meille uusina mahdollisuuksina kasvaa. Hän juurruttaa meitä itseensä ja vahvistaa kestävyyttämme.
Koettelemukset tekevät meille sen, minkä myrskyt tekevät puille. Runko vahvistuu, ja juuret tunkeutuvat syvemmälle maahan.
Ystäväni, sinä, joka olet koettelemuksen helteessä! Tunnet olevasi kuin posliiniastia polttouunissa. Muista, että tulenpolte tekee posliinimaalauksesta kestävän! Ja astia on uunissa vain oman rajatun aikansa.
Yritä kerta kaikkiaan vain kestää se ja kiitä Jumalaa, kun se on ohi! Ja ymmärrä se mahdollisuudeksi kasvaa Hänen tuntemisessaan. Ahdinkosi onkin mahdollisuus saada Häneltä ennalta arvaamattomia siunauksia.
Jaloimmat luonteet on nöyryytetty kuumimmissa ahjoissa. Ja he ovat läpäisseet kovimmat myrskyt.
Iloitse koettelemuksistasi! Jumala on valmistamassa sinua johonkin suurempaan.
Teksti: Veli Johannes