Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. 2 Kor 4: 7
Rakas Jumalan lapsi, sinä, joka olet yhtä hauras kuin saviastia. Älä murehdi, että olet ’heikko, hyvin arka ja pelokas’! Niin oli Paavalikin, kun hän ensimmäistä kertaa julisti Jumalan salaisuutta korinttilaisille.
Paavalin sanat ’tämä aarre’ viittaavat Kristuksen evankeliumin kirkkauteen ja siitä säteilevään valoon. Ja tämä valon aarre on meissä, hauraissa saviastioissa, sillä Jumala on itse tuonut valonsa pimeään sydämeemme. Jeesuskin sanoo opetuslapsilleen: ”Te olette maailman valo.” (Matt 5: 14)
Oletko umpikujassa, neuvoton, vainottu ja maahan lyöty? Niin Paavalikin oli. Mutta mitä enemmän säröjä ja halkeamia tulee astiaan, kun sitä kolhittaan, sitä paremmin näkyy siinä oleva aarre.
Eikä kukaan erehdy luulemaan, että valo ja voima olisivat peräisin rikkonaisesta saviastiasta. Murtuneet ja nöyrät kun eivät ota itselleen Herrallemme kuuluvaa kunniaa. Iloitse Hänen valtavasta voimastaan! Iloitse Hänen ihmeellisistä suunnitelmistaan!
Paavalikaan ei lannistunut. Älä sinäkään, vaikka oletkin ’kärsimyskoulussa’! Herra on sen sinulle lahjoittanut. Hän pitää sinusta huolen tässä koulussaan. Et olekaan umpikujassa! Et olekaan toivoton, et hylätty, et tuhottu! Voit loistaa Kristuksen valoa lähimmäisillesi!
Sinä, särjetty saviastia, nouse ja kiitä Daavidin sanoin:
”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unhda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.” (Ps 103: 2,3)
Teksti: Veli Johannes