Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Luuk 23: 42,43
Ristillä riippuvalla pahantekijällä oli edessä elämänsä viimeiset, harvat tunnit. Hän meni itseensä, tunnusti ansainneensa saamansa rangaistuksen. Hänellä ei ollut aikaa teoillaan osoittaa kääntymyksensä aitoutta. Ei mahdollisuutta kilvoitella Jeesuksen seuraamisessa. Vain arka pyyntö: ”Jeesus, muista minua.”
Mutta se riitti. Vaikka hän kuolikin, hän oli jo saanut siirtyä ikuiseen elämään.
Parituhatta vuotta myöhemmin Libyassa Isis-järjestö teloittaa parikymmentä egyptiläistä koptikristittyä ja videoi tapahtuman.
Kukaan kopteista ei suostu kieltämään Jeesusta ja on hetkeä myöhemmin päätä lyhyempi. Viimeisenä rivissä seisoo musta afrikkalainen ateisti. Kun teloittaja ehtii hänen kohdalleen, hän osoittaa edessään kuolleina makaavia koptikristittyjä: ”Heidän Jumalansa on minun Jumalani.” Ja samassa hänkin, päätä lyhyempänä, saa siirtyä kuolemasta elämään.
Onko minulla tällaista uskon pelottomuutta kuoleman uhatessa? Onko sinulla? Ei ehkä ole. Mutta uskon Jumalan kyllä antavan tarvittavan rohkeuden, jos Hän vie tällaiseen tilanteeseen. Hänen vahvistamanaan ja lujittamanaan en sitten kiellä Jeesusta, Herraani ja Vapahtajaani.
Minä vain arasti kuiskaan: ”Jeesus, muista minua.”
Ja Jeesus vastaa: ”Totisesti jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.”
Teksti: Veli Johannes