Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi. – – -Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä. 2 Kor 6: 1, 2
Kansakunnilla on omat etsikkoaikansa. Niin on myös jokaisella ihmisellä hetket, jolloin Jumala kutsuu häntä erityisellä tavalla. Ja siinä hetkessä ihminen tietää ja tuntee tämän kutsun.
Itse muistan, kuinka lukioaikana Jumala kolme kertaa kutsui minua. Hän lähetti työtovereitansa, tavallisia suomalaisnuorukaisia, luokseni. Joka kerta tunsin ja tiesin sydämessäni tämän kutsun, mutta torjuin sen. Ja Jumalan armo jäi silloin kohdallani turhaksi.
Mutta kiitos Jumalalle! Hän ei jättänyt kutsumistaan, vaan kerta toisensa jälkeen pienin, ohimenevin kutsuin Hän valmisti minua. Kuitenkin kului yli viisitoista vuotta, ennen kuin tuli kevät, jonka aikana sain liukua pimeydestä Jumalan valtakunnan ihmeelliseen valoon.
Kun Jeesus oli tulossa viimeisen kerran Jerusalemiin ja näki kaupungin, Hän puhkesi itkuun sen tähden. Sillä oli tulossa vielä aika, jolloin kaupunki ja sen asukkaat murskataan maan tasalle. ”Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.” (Luuk 19: 44)
Itkeekö Jeesus nyt sinun tähtesi, kun et tunne etsikkoaikaasi?
Onko Hän turhaan kolkuttanut sydämesi ovella? Et ole avannut ovea Hänelle. Tai ehkä olet avannut oven, mutta jättänyt Hänet eteisen puolelle.
Kutsu Jeesus olohuoneesi puolelle! Avaa sydämesi Hänelle kokonaan! Näin otat Jumalan armon vastaan!
Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.
Sinullekin! Ystäväni!
Teksti: Veli Johannes