Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan, sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: — Tässä on tie, kulkekaa sitä. Jes 30: 21
Eräs kristitty veli vältti kerran täpärästi kolarin. Hän kertoi minulle, kuinka hän kuuli auton takapenkiltä, jossa ei istunut ketään, omin korvin äänen: ”Hirvi!” Hän jarrutti vaistomaisesti, ja samassa auton valoissa näkyi tietä ylittävä uroshirvi.
Joskus Jumalan puhe voi olla näinkin konkreettista, omin korvin kuultavaa. Mutta useimmiten Jumala puhuu sydämissämme. Hänen puheensa on hiljaista kuiskausta. Me emme useinkaan pysähdy kuuntelemaan Hänen ääntään, jonka pikemminkin tuntee kuin kuulee.
Jumalalle rakas sielu, harjoita sisäinen korvasi kuulemaan, mitä Henki sinulle sanoo! Mitä useammin hiljennyt Herrasi eteen, sitä herkemmin kuulet Hänen ohjeensa. Kuuntele tarkasti, mitä Hän sinulle puhuu!
Ja kun olet harjaantunut erottamaan Jumalan äänen tämän maailman äänistä, noudata aina saamaasi ohjetta.
Olet aikeissa tehdä jotakin erityistä, mutta tunnet sisäistä kehotusta olla tekemättä. Noudata kehotusta! Olet sanomaisillasi jotakin, mutta sydämeesi nousee hiljainen moite siitä. Jätä sanomatta!
Opi odottamaan Jumalan ohjeita! Tämä on usein meille ihmisille vaikeinta — odottaa, kun haluaisimme suin päin syöksyä omiin suunnitelmiimme. Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien. (Ps 25: 12) Kuuntele, tottele ja luota Jumalaan, vaikka Hän pyytäisi sinua odottamaan pimeydessä! Hän on sinun valosi. Siellä pimeydessä Hän kasvattaa sinuun syvää luottamusta itseensä.
Ja kiitä, kun kuulet ohjeen: tässä on tie, kulje sitä!
Teksti: Veli Johannes