Minä en luovu toivostani enkä lakkaa sinua ylistämästä. Ps 71: 14
Oletko luopunut toivosta? Oletko lakannut kiittämästä ja ylistämästä Luojaasi? Voimasi ovat ehkä uupuneet, ja vaikeudet ja viholliset ovat saaneet sinut lamaantumaan. Mutta näin ei tarvitse olla. Kärsimyksessäsi voikin olla suuri ilo, kun olet siellä Kristuksen kanssa.
Rohkaistu pastori Wurmbrandin kokemuksista hänen vankilavuosiltaan! Hän kirjoittaa kristityistä veljistään:
”Lauloimme vankilassa, koska emme olleet enää ’minä’. Siellä oli uusi luomus. Lauloimme, koska Kristus eli meissä. Leivoset ja satakielet laulavat joka päivä. Sinä laulat myös, mutta sinun lauluistasi puuttuu jotain. Sinä laulat vain kerran viikossa sunnuntaina. Miksi? Vankilassa me lauloimme joka päivä soittimien säestyksellä.
”Kommunistit olivat olleet meille hyvin ystävällisiä. He tiesivät, että halusimme ylistää Jumalaa soittimilla. He antoivat jokaiselle vangille, jokaiselle vankilassa olevalle kristitylle, soittopelin. He eivät antaneet meille viuluja tai mandoliineja. Ne olisivat olleet heille liian kalliita. He laittoivat kahleet käsiimme ja jalkoihimme. Huomasimme, että ketjut olivat erinomaisia soittimia ja lauloimme: ’Tää on se päivä, klink klank; tää on se päivä, klink klank; jonka Herra loi, klink klank.’ Miksi sinä et aloittaisi päivääsi laulamalla?”
He, nälkiintyneet kahlevangit, lauloivat kidutusten ja häpäisyjen keskellä! Niin, miksi sinä et laulaisi?
Sieluni, nosta katseesi Herran puoleen ja sano: ”Minä en luovu toivostani enkä lakkaa sinua ylistämästä!”
Teksti: Veli Johannes