Sillä sinä, Israel, olet unohtanut Jumalasi, joka sinut pelastaa, et ole muistanut turvakalliotasi. Jes 17: 10
Katsoessamme kansamme nykytilaa, emme voi muuta kuin Jesajan tavoin, murhemielin, huudahtaa:
”Sinä, Suomi, olet unohtanut Jumalasi, joka sinut pelastaa, et enää muista turvakalliotasi!”
Toisen maailmansodan pyörteissä kansamme ja sen johtajat vielä huusivat Herran puoleen. Ja Herra vastasi.
Paasikiven johtama valtuuskunta oli Helsingin rautatieasemalla 9. lokakuuta 1939 lähdössä Moskovaan neuvottelemaan Neuvostoliiton uhkavaatimuksista. Saattamaan tulleet ihmiset virittivät spontaanisti virren ”Jumala ompi linnamme”.
Sitten itsenäisyyspäivän puheessa, viikko talvisodan alkamisen jälkeen, presidentti Kyösti Kallio ei rukoillut apua hyökkäävää Neuvostoliittoa vastaan. Hän rukoili: ”Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua. Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra armahda meitä.” (Katso 10.2. ja 6.12.)
Ja Herra armahti Suomea, sillä Stalinin oli luovuttava yrityksestä vallata maamme. Sota päättyi 13. päivä maaliskuuta kestettyään neljä ja puoli kuukautta.
Sitten jatkosodassa Kannaksen ratkaisutaisteluiden aikana 16. heinäkuuta 1944 presidentin puoliso Gerda Ryti kehotti radiossa klo 12 Suomen kansaa yhtymään rukoukseen isänmaan puolesta. Taistelut pitkittyivät, ja Suomi säästyi Neuvostoliiton vaatimalta antautumiselta ilman ehtoja.
Radiopuhetta edelsi Turun tuomiokirkon kellojen soitto. Tästä tuli perinne. Yleisradiossa soivat yhä päivittäin klo 12 Turun tuomiokirkon kellot.
Mutta nyt sinä, Suomi, olet unohtanut Jumalasi, joka sinut pelastaa, et enää muista turvakalliotasi!
Rakas Jumalan lapsi, lankea sinäkin polvillesi!
Yhdessä voimme huutaa Kaikkivaltiaan apua: ”Herra, armahda kansaamme! Sinä olet ainoa todellinen turvakalliomme. Käännä sydämemme puoleesi!”
Teksti: Veli Johannes