Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. 2 Kor 4: 4
Paavali puhuu tässä kadotukseen joutuvista sieluista varoitukseksi meille, ettemme kadottaisi näkyvistämme ilosanomaa Kristuksesta, Jumalan kuvasta.
Jo paratiisissa tämän maailman jumala, Paholainen, sokaisi Aatamin ja Eevan syömään kielletyn hedelmän. Hedelmä oli kaunis katsella, houkutteleva, ymmärrystä antava ja hyvä syödä. Mutta se toi kuoleman.
Yhä edelleen Paholainen tarjoaa syöttejään, tämän maailman herkkuja: valtaa, menestystä, mainetta, rikkautta, nautintoja. Ja hänellä on valta antaa näitä.
Jeesuskin sai autiomaassa kohdata Paholaisen. Tämä näytti koko maailman loiston ja sanoi: ”Se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon. Jos kumarrat minua, tämä kaikki on sinun.” (Luuk 4: 6,7)
Ystäväni, Paholaisella on siis todella hallussaan tämän maailman loisto. Miten helppoa sinun onkaan kumartaa huomaamattasi häntä! Kaikenlaista houkuttelevaa on niin paljon tarjolla silmillesi. Niitä katsellessa Kristus himmenee mielessäsi. Evankeliumin kirkkaus katoaa. Ja sydämesi päälle tulee peite.
Silloin epäilykset ilosanoman totuudesta heräävät!
Ystäväni, huomaa kuitenkin, että epäilykset eivät ole sama kuin epäusko! Epäusko on aina valinta. Valitset sen, ettet usko. Paholainen yrittää sokaista sinut. Hän haluaa sinun valitsevan epäuskon. Hän kuiskaa: ”Onko Jumala todella sanonut?” (1 Moos 3: 1) Muista silloin Jeesuksen sanat, jotka hän sanoo sinullekin: ”Älä pelkää, usko ainoastaan!” (Mark 5: 36)
Kilvoitteleva ystäväni, kumpaa kuuntelet, Paholaista vai Jeesusta? Kumman sanat ovat luotettavammat?
Ole luja ja rohkea! Sano sydämesi pohjasta: ”Minä tahdon uskoa Hänen sanojaan ja Häntä, joka on kuollut puolestani!”
Teksti: Veli Johannes