Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Titus 3: 4,5a
Kysy ihmisiltä, mitä mieltä he ovat taivaan ja helvetin olemassaolosta. Kysy, ovatko he omasta mielestään menossa taivaaseen vai helvettiin? Ja jos taivaaseen, niin millä perusteella? Hyvin usein vastaukset ovat linjalla: kai minä nyt sinne taivaaseen, koska en ole tehnyt mitään erityisiä syntejä tai koska minulla on enemmän hyviä tekoja kuin huonoja.
Tällaisiin toteamuksiin Raamattu antaa kuitenkin selkeän vastauksen: kaikki eivät mene taivaaseen. Me emme pelastu hurskaiden, hyvien tekojen tähden, vaan sulasta Jumalan armosta. Pääsylippua taivaaseen emme kykene lunastamaan hyvillä teoillamme.
Hyvät teot eivät olekaan tie pelastukseen.
Hyvät teot ovat tie pelastetulle.
Jeesus on lunastanut meille pääsyn taivaaseen. Ja kun uskossa otamme vastaan Hänen pääsylippunsa, niin sen jälkeen saamme toteuttaa niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. (Ef 2: 10) Niillä ilahdutamme sitten taivaallista Isäämme.
Rakas sielu, Raamattu antaa toisenkin näkökulman siihen, etteivät hyvät tekomme auta meitä taivaaseen. Voisimme ylpistyä. Kuule Paavalin sanat pelastuksesta Jumalan lahjana: ”Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef 2: 9)
Teksti: Veli Johannes