Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Mark 1: 35
Jumalan Poikakin tarvitsi täällä Ihmisen Poikana vaeltaessaan hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Hän tarvitsi rukouksenkin yhteyttä taivaalliseen Isäänsä. Jeesukselle rukous oli kuitenkin vain ilmaisu olennaisesta, nimittäin hiljaisesta ja syvästä yhteydestä Isään.
”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh 10: 30)
Jumala odottaa, että mekin, Jeesuksen opetuslapset, seuraisimme mestarimme esimerkkiä. Arkielämän
kiireitten keskelläkin meidän olisi osattava erottaa aikaa Jumalan kohtaamiseen. Meidän olisi etsittävä sopiva hiljentymispaikka, jossa kaikki huolemme väistyisivät ja mielemme olisi tyyni.
Kun lammen pinnalla on väreitä, siihen ei voi heijastua mitään kuvaa. Kun pinta on tyyni, rannan puut ja taivas heijastuvat siihen täydellisesti. Samoin, kun hiljaisuus on tuonut meidät Jumalan läsnäoloon ja mielemme on tyyntynyt, silloin taivas heijastaa kuvansa sieluumme. Silloin olemme valmiit.
Silloin rukous yhdistää meidät Jumalaan.
Silloin sydämemme keskustelee Jumalan kanssa!
Teksti: Veli Johannes