Hänet (Jeesuksen) nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut. Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: ”Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä.” Ilm 1: 17,18a
Karkotettuna Patmos-nimiselle saarelle Johannes oli hengessä Herran päivänä ja kuuli takaansa kovan äänen, kuin pasuunan äänen. Ääni puhui hänelle, ja Johannes kääntyi nähdäkseen puhujan, Jeesuksen. Näin Johannes sai vielä vanhuudessa kohdata ylösnousseen Herransa.
Rakas Jumalan lapsi, sinä, joka olet ollut myös omassa ahdingon vankilassasi! Muistatko, kuinka Herra Jeesus siellä kohtasi sinut? Ehkä et edes huomannut, kuinka Hän laski päällesi oikean kätensä, voiman kätensä, ja sanoi: ”Älä pelkää!” Ja kiitos kumpusi sydämesi syvyyksistä!
Mutta muistatko vieläkin kiittää?
Sitten sinä, ystäväni, joka et ole vielä kohdannut Jeesusta henkilökohtaisesti! Sinä, joka et ole todellisesti tajunnut omaa syntisyyttäsi ja mahdottomuuttasi! Muista Paavalia, joka oli seurakunnan vainooja!
Damaskon tiellä Paavali kohtasi sokaisevassa valossa Jeesuksen kaatuen maahan. ’Kolmeen päivään hän ei nähnyt mitään, ei syönyt eikä juonut.’ Sitten hän nöyrtyi rukoukseen. Ja hän sai armon syntyä uudesti. Jumala teki hänestä uuden luomuksen. Hänestä tuli valittu ase Jeesukselle.
Niin kuin Paavalikin oli, niin olet sinäkin synteihisi kuollut! Mutta voit lopettaa kapinasi Luojaasi vastaan. Voit nöyrtyä pyytämään Jeesusta elämääsi! Hän laskee oikean kätensä päällesi ja sanoo sinulle: ”Älä pelkää!”
Ja saat kiittäen lähteä uutena luomuksena vaeltamaan Herrasi Jeesuksen avaamaa, iankaikkiseen elämään vievää tietä!
Teksti: Veli Johannes