Tyrmistykää, taivaat! Kauhistukaa, järkkykää perin juurin! Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin verroin: minut, elävän veden lähteen, se on hylännyt ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, jotka eivät vettä pidä. Jer 2: 12,13
Israelin kansa on vaihtanut Jumalansa toisiin jumaliin. Ja Herra sanoo myös, ettei mikään kansa aikaisemmin ole tätä tehnyt. Hän käskee jopa taivaita: tyrmistykää ja kauhistukaa!
Neljänkymmenen vuoden ajan Jeremian kutsumus oli kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa, tuhoa ja hävitystä. Jo äidinkohdussa Herra oli määrännyt Jeremian kansojen profeetaksi. Hän joutui kutsumaan katumukseen kansaa, joka oli uppiniskaista ja taipumatonta, kansaa, joka oli matkalla kohti kuolemaa.
”Älä rukoile, Jeremia, tämän kansan puolesta. Minä en kuuntele sinua.” (Jer 7: 16) Kolme kertaa Jeremia sai kuulla tämän Herran suusta. Ja samalla hänen oli julistettava kansalle edessä olevaa tuhoa. Paluuta ei enää ollut.
Hän oli kuin sielunhoitaja, jonka oli määrä saattaa kuolemaantuomittu mestauslavalle.
Entä tämän päivän Suomi! Olemmeko uppiniskainen kansa, matkalla kohti tuhoa? Olemmeko hylkäämässä Jumalan, elävän veden lähteen ja luopumassa Hänen Sanastaan?
Ystäväni, mieti, mitkä vesisäiliöt olemme hakanneet tilalle! Mitkä vesisäiliöt, joihin turvaamme mutta jotka eivät vettä pidä?
Vielä on mahdollista rukoilla. Vielä on kansallemme annettu aikaa kääntyä.
Rukoile kanssani tämä rukous: ”Me luopuneet lapset, palatkaamme takaisin! Jumala, tule ja paranna meidät luopumuksestamme!”
Teksti: Veli Johannes